Half a heart ~ 9

Niallin näkökulma viikko eteenpäin:

Kävelin kohti sairaalaa, vaikka jalkaan sattui hirveästi. Ilma oli kostea, oli satanut ja lumet olivat jo sulaneet pois, joten tiet peittyivät lammikoista. Ajatukseni vilisivät eri asioissa, kun tämä leikkaus jännittää. Lääkäri oli väittänyt, että kirurgit ovat maan parhaat, mutta leikkauksessa on aina riskinsä. Celion oli tärkeä ihminen, koska en ole seurustellut ennen häntä kenenkään kanssaan 3 vuoteen. Olen erittäin halukas löytämään sen oikean, toivon vain, että se ei ollut Celion, jonka annoin ns. valua pois käsistäni.

 Viikon aikana olin kaatunut muutaman kerran, kun polvi oli pettänyt. Liam oli ainut, joka oli nähnyt kerran kaatumiseni ja hän silloin vain nauroi kompurointiani, johon vastasin hymyllä, mutta kun en päässytkään ihan niin helposti ylös Liamin naurava ja iloinen ilme oli poissa, hän katsoi vakavana kärsivää ilmettäni, kun nojasin sohvan takaosaan samalla, kun nousin ylös. "Onko sulla kaikki hyvin?" hän kysyi ja tunnistin äänensävystä, että Liam oli huolissaan. "On. Tai noh itse asiassa-" juuri kun oli selittämässä leikkauksestani oli Zayn tullut sisälle ja pyytänyt minua poistumaan. Sen jälkeen en ole puhunut Liamille.

 Aina tuli joku, joka keskeytti. Yleensä se oli Celion, tai Zayn. Harrysta en ole kuullut mitään pitkään aikaan, kun on ollut Amerikassa aika kauan. Louisille on muutaman kerran soittanut ja kertonut kuulumisiaan. Kuitenkin luulen hänen tulevan kotiin lähipäivinä. Sillä meillä on muutama radiohaastattelu tulossa ja tv-esiintymisiä, ihan normaalia. Kuitenkin minun jalkani täytyy olla kunnossa ennen niitä, mutta onneksi nämä kaikki tapaamiset ovat vasta Maaliskuussa. Kukaan ei tiedä leikkauksestani, onneksi. 

Sairaalan tummanpunainen risti ja valkoinen suuri talo häämötti silmieni edessä. Kävelin hammasta purren jyrkät portaat ylös kohti ovia. Ambulanssille oli oma väylänsä, joka olisi ollut luultavasti vähemmän kivuliaampi olisi ollut liian kaukana. Pääsin odotushuoneeseen. Otin pipon ja takkini pois päältäni. Käsiäni olin pitänyt takkini taskussa, joten käsineitä ei ollut mukana. 

Menin ilmoittautumispisteeseen. Nojasin tiskiin ja odotin todella kauan, kunnes näin oven aukeavan, ja kuulin jonkun tulevan. Vasta kun, tämä nainen oli istunut huomasin kuinka kaunis hän oli. Ruskeat kiharaiset hiukset, jotka ylettyivät hieman yli olkapäiden. Korvissa oli nappikorvikset ja hänellä oli kauniit kasvon piirteet. Huulet olivat punertavat ja silmät olivat vihreät. Silmiä koristi kauniisti ja luonnollisesti nypityt kulmakarvat. Tuuheat ripset ympäröivät tytön maagisia silmiä. Hän katsoi minua oudoksuen, ja yskäisin tietenkin poispäin, mutta tuntui kuin kurkkuni olisi ollut todella kuiva. Poskiani alkoi kuumottaa ja haroin hiuksiani epätoivoisesti: "Mulla on tänään se leikkaus", sanoin monotomisesti: en liian iloisesti tai vihaisesti. Tyttö nousi tuolista ja meni tutkimaan kansioita: "Olet siis Niall Horan?" hän kysyi ja nyökkäsin varovasti. "Voit käydä odottamaan. Phan tulee kohta hakemaan sinut, hän luultavasti kertoo kaiken oleellisen", hän lisäsi ja käännyin kohti odotushuoneen sohvia. Ihmisiä istuskeli valkoisina kuin lakanat tuolilla, he olivat todella kipeän näköisiä, toivottavasti en saa tartuntaa. Minun huomioni keskittyi pieneen poikaan, joka halusi ottaa hyllystä lehteä: luultavasti Aku Ankka tai muu vastaava. Poika juoksi isänsä luoksi ja pyysi häntä ojentamaan pojalle sen lehden. Isä ei kuitenkaan huomioinut poikaa lainkaan. Kun poika kääntyi ympäri näin pojan toisen posken. Siinä oli suuri punainen läiskä, joka näytti pahaenteiseltä. Ajattelin hakea itsellenikin jotain lukemista, ja auttaa pojalle lehden. Nousin ylös ja menin hyllyjen luokse ja nappasin itselleni lehden. Poika katsoi minua kaksi kertaa ja toisen kerran jälkeen hän tuli lähemmäksi minua ja sanoi: "Antaisitko mulle tollasen lehden kans?" pojan ääni oli outo, siinä oli sitä lapsen hempeyden ääntä, mutta myös pelkoa. "Totta kai", sanoin ja otin toisen lehden hyllystä. "Tässä ole hyvä", ojensin lehden pojalle joka lähti iloisena takaisin istumaan ja lukemaan suu suuressa hymyssä Aku Ankkaa. Hymyilin itsekkin, kuinka vähästä noin pieni poika saakaan noin suuren hymyn itselleen. Istuin takaisin odottamaan ja luin myös Akkaria, kun odotellessa tulee yleensä aika tylsää.

Phan tuli luokseni n. tunnin odotuksen jälkeen ja hän pyysi minua menemään hänen perässään huoneeseensa. Käännyin katsomaan taakseni, ennen kun lähdin ja näin ilmoittautumispisteen tytön hymyilevän minulle. Oloni kohoni huomattavasti. Hymyilin takaisin ja menin Phanin näyttämään huoneeseen.Silloin tiesin mikä minua odottaisi. Ilmoittautumispisteessä olevan tytön takia en halua enää menettää henkeäni. Haluan tutustua kyseiseen tyttöön. Voi olla, että kyseinen tyttö on täyttä paskaa ja yhden treffikerran jälkeen eroasimme. Haluan kuitenkin käydä edes yksillä treffeillä, vaikka täytyykin ensin saada hieman itseluottamusta. Taisin antaa tytölle vääränlaisen kuvan, kun aloin vain yskimään ja punastelemaan.

Makasin mukavasti leikkaussängyllä ja kuulin Phanin puhuvan minulle nukutusaineen vaikutuksista, vaikka hän olikin sen jo pistänyt niin se alkoi vaikuttaa mielestäni todella hitaasti.  kunnes hän käski minua laskemaan 10 alaspäin. Kolmosen tai kakkosen kohtaalta menetin tajuntani, ja kaikki oli pimeää.

**
Uusi osa :3 Kommentoikaa mitä piditte, KIITOS ;)) Ja pieni kysymys: Kumman teen ensin: Dark Niall vai Harryst (joka on siis iha norm) :DD