Half a heart ~ 12

Olisi kiva tietää, jos teistä 32 edes yksi vielä edes luette näitä, niin jos luette niin kommentoikaa, kiitos!

Liamin näkökulma:
Olin tullut sairaalalta kotiin, koska olin huolissani Celionista. Emme olleet jutellut Niallin ja hänen erostaan tai mistään mitä hänen päässään liikkui. Hän vaikutti etäiseltä, vaikka muut pojat sanovat, että kuvittelisin vain, voisikohan se olla niin? Avasin ulko-oven varovasti, koska ajattelin Celionin menneen lepäämään, koska mitä muutakaan hän tekisi, kun on yksin kotona.

Kun nousin portaat ylös huomasin kuitenkin, että hänen huoneensa ovi oli raollaan auki, ja kuulin tiheää nyyhkytystä. Celion itki tajusin ja avasin oven varovasti ja näin, kuinka tyttö piti käsiään kasvoillaan ja itki. Näky musersi minua, ja lopulta kysyinkin, miksi hän itki. Hän nosti katseensa minuun ja huomasin, kuinka shokissa hän oli. Hän taisi säikähtää, kun tulin jo nyt kotiin. Hän suoristi selkäänsä ja alkoi touhuta paidan helman kanssa, hermostuneesti: "Meidän pitää puhua", hän sanoi ja istahdin hänen viereensä. Hän kääntyi katsomaan minua tarkkaan, hän otti käsistäni kiinni. Hänen paidan hihansa olivat hieman märät, kun hän oli niihin pyyhkinyt kyyneleensä. "Okei, onko maailmanloppu iskenyt?" kysyin pieni virne kasvoillani, ja Celion naurahti myös, mutta vakavoitui sitten heti: "Ei, mutta.. Älä nyt suutu, mutta...", hän takelteli sanoissaan ja ehdotin, että ottaisimme kupit teetä, ja keskustelisimme, kun hän olisi valmis.

 Celion suostui ja menimme keittiöön keittämään vettä, ja istahdimme pöydän ääreen. "Haluatko nyt puhua?" kysyin varovasti, kun ojensin hänelle kupillisen hänen teensä. "Se koskee Niallia", Celion sanoi ja kertoi kappaleesta. "Äh, sä olet nyt yliajatellut tämän kaiken. Niall kirjoittaa kyllä hänen yksityiselämästään kappaleissa, mutta ei se kappale ole sinua varten kirjoitettu, vaan uutta albumia, Paul on yrittänyt saada meitä kaikkia kirjoittamaan edes hieman uusia kappaleita, kun muuten me vain laiskottelemme", kerroin ja huomasin, että Celion hymyili onnesta. "Hyvä. Miksi muuten hän edes oli sairaalassa?" hän kysyi ja kerroin polvileikkauksesta. "Kauanko hän on oikein poissa?" hän kysyi ja kerroin, että suunnilleen kuukauden.

~ Kuukauden päästä: Niallin näkökulma: ~
Sain kainalosauvat Phanilta ja nousin seisomaan vuoteeltani. Ensimmäistä kertaa niin, ettei kenenkään tarvinnut antaa tukea. Vain kainalosauvat enää, ja sitten polvi toimii tavalliseen tapaansa. Zayn kaivoi vaatekaapista vaatteeni ja laittoi ne nätisti takaisin matkalaukkuun. Hän ojensi minulle hattuni ja takkini. Olin saanut ottaa sairaalakaavun pois jo aikoja sitten. Zayn avasi oven ja päästi minut ensin. Kävelimme kohti info-pistettä, jossa kertoisimme poistumisestani.

 Henkilökuntaa kuitenkaan ei ollut siellä, vaikka pienesti toivoinki, että Adriana olisi ollut siellä. Hän on se tyttö, jonka tapasin kuukausi sitten, ennen leikkausta. Adriana oli vaihtanut tippapussini muutamina kertoina ja olimme jutelleet kaikennäköistä. Hän vaikutti mukavalta ja aina kun kehuin hänen ulkonäköään tyttö vain mutisi: "Se johtuu noista kipulääkkeistä", vaikka tiesinkin, että olin oikeasti sitä mieltä. Hetken odottelun jälkeen Zayn kehoitti jättämään lapun. Vieressäni oli muistilappuja iso pino, ja toisella puolella kuulakärkikynä. "Mitäs tähän kirjoitetaan?" Zayn kysyi ja sanoin vain: "Laita, että Niall Horan on kävelykunnossa, ja lääkäri antoi luvan kotiuttaa. Laita mun puhelinnumero siihen kans, varmuuden vuoks", Zayn kirjoitti ja laittoi liimapinnan kiinni pöytää vasten. Pallo on sinulla Adriana ajattelin, kun Zayn auttoi minut hissiin.

~ Tuossa vielä Adriana ~