Half a heart ~ 13

(A/V) Oli mukava lukea, että teistä lukee edes 10 (joko anona tai ihan käyttäjällä) :)Tuleva Niall fictin tulo voi venyä, kun olen ajatellut kirjoittaa sen ensin ylös ja sitten koneen kautta blogiin, koska minulle ei tule ns. inspiraatioita kovinkaan usein ja sitten, te ihanat lukijat joutuisitte odottamaan! Minulla on myös kokeita tulossa lähiaikoina, joten sekin vaikeuttaa asioita, mutta en ole kirjoittamista lopettamassa, mutta piteimmittä puheitta: VIIMEINEN OSA ;) /Laittakaa mielipidettä koko fanfictistä ruusut ja risut ;)/

Celionin näkökulma:
Zayn oli soittanut Louisille ja kertonut heidän saapuvan pian. Istuin Liamin sylissä säkkituolilla, olohuoneen nurkassa. Emme olleet mitään suurempaa olleet suunniteltu, vain Niallin lempipitsaa ja jotain muuta mässyä. Harry halusi pitää leffaillan, eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan. Liam otti selfien ja huomasin hänen laittavan kuvan twitteriin: "Hei, ootko nyt järkevä?" kysyin hieman säikähtäneenä. "Mitä tarkoitat?" hän kysyi ihmeissään. "No sinä, ja minä, kuva? Miten fanit reagoivat, vaikka he ovat varmaan lukeneet lehtiä jne, mutta kuitenkin", selitin hädissäni. En pidä liiasta huomiosta ja vielä paheksuvia katseita, epämukavia twiittejä. "Okei en laita, mutta häpeetkö sä mua, kun ollaan jo aikas kauan jo seurusteltu?" hän kysyi surullisena. "Ei, en todellakaan! Pelkään vain liikaa huomiota, onhan se okei?" Liam nyökkäsi pieni hymy huulillaan.

 Pussasin häntä nopeasti huulille ja nousin ylös, kun kuulin ovikellon soivan. Avasin oven hymyillen, kun näin Niallin pitkästä aikaa. Olimme loppujen lopuksi tulleet hyviksi ystäviksi, ja tunteet olivat jääneet taka-alalle. Autin hänet sisään, samalla kun Zayn piti ovea auki. Äitini hääräsi keittiössä Paulin kanssa, laittoi astiat pöytään, ja tiskasi. Niall laittoi kainalosauvansa nojaamaan vaatehyllyä, ja halasimme. Tuntui mukavalla, kun olimme saanut välimme kuntoon. Autoin Niallin istumaan keittiöön: "Pitsaa! Vihdoin kunnon ruokaa, kiitti! Olinkin kyllästynyt siihen sairaalasapuskaan", hän sanoi naurahtaen ja lopulta istuimme kaikki pöydän ääressä. Aloimme syömään, ja vaihdoimme vähän väliä Liamin kanssa katseita.

Harry auttoi Niallin sohvalle istumaan, kun laitoin DVD:n päälle. Katsoimme "We are the Millers" - elokuvan. Kuitenkin heti elokuvan alkaessa Niallin puhelin soi. "Tuntematon numero", hän totesi ja vastasi: "Niall", sen jälkeen hän alkoi lähes hyppiä ilmaan. Harry yritti Zaynin kanssa saada häntä rauhoittumaan: Joo-sana oli kulutettu viidessä minuutissa. Lopulta, kun puhelu loppui katsoimme häntä WTF-ilmeellä ja hän vain sanoi: "Ei se ollu mitään", vaikka sokeakin olisi nähnyt, että hän salasi jotain. "Adriana soitti, menemme ulos", hän vihelsi iloisesti. "Entä polvesi?" Paul sanoi huolissaan. "Hän sanoi, että voisimme olla hänen luonaan ja opettaisin hänelle kitaran soittoa", loppuilta kuluikin elokuvaa katsoessa. Huomasin, että Niall oli rakastunut tähän Adrianaan, ja minä olen rakastunut Liamiin. Kaikki asiat olivatkin loppujen lopuksi hyvin.

Half a heart ~ 12

Olisi kiva tietää, jos teistä 32 edes yksi vielä edes luette näitä, niin jos luette niin kommentoikaa, kiitos!

Liamin näkökulma:
Olin tullut sairaalalta kotiin, koska olin huolissani Celionista. Emme olleet jutellut Niallin ja hänen erostaan tai mistään mitä hänen päässään liikkui. Hän vaikutti etäiseltä, vaikka muut pojat sanovat, että kuvittelisin vain, voisikohan se olla niin? Avasin ulko-oven varovasti, koska ajattelin Celionin menneen lepäämään, koska mitä muutakaan hän tekisi, kun on yksin kotona.

Kun nousin portaat ylös huomasin kuitenkin, että hänen huoneensa ovi oli raollaan auki, ja kuulin tiheää nyyhkytystä. Celion itki tajusin ja avasin oven varovasti ja näin, kuinka tyttö piti käsiään kasvoillaan ja itki. Näky musersi minua, ja lopulta kysyinkin, miksi hän itki. Hän nosti katseensa minuun ja huomasin, kuinka shokissa hän oli. Hän taisi säikähtää, kun tulin jo nyt kotiin. Hän suoristi selkäänsä ja alkoi touhuta paidan helman kanssa, hermostuneesti: "Meidän pitää puhua", hän sanoi ja istahdin hänen viereensä. Hän kääntyi katsomaan minua tarkkaan, hän otti käsistäni kiinni. Hänen paidan hihansa olivat hieman märät, kun hän oli niihin pyyhkinyt kyyneleensä. "Okei, onko maailmanloppu iskenyt?" kysyin pieni virne kasvoillani, ja Celion naurahti myös, mutta vakavoitui sitten heti: "Ei, mutta.. Älä nyt suutu, mutta...", hän takelteli sanoissaan ja ehdotin, että ottaisimme kupit teetä, ja keskustelisimme, kun hän olisi valmis.

 Celion suostui ja menimme keittiöön keittämään vettä, ja istahdimme pöydän ääreen. "Haluatko nyt puhua?" kysyin varovasti, kun ojensin hänelle kupillisen hänen teensä. "Se koskee Niallia", Celion sanoi ja kertoi kappaleesta. "Äh, sä olet nyt yliajatellut tämän kaiken. Niall kirjoittaa kyllä hänen yksityiselämästään kappaleissa, mutta ei se kappale ole sinua varten kirjoitettu, vaan uutta albumia, Paul on yrittänyt saada meitä kaikkia kirjoittamaan edes hieman uusia kappaleita, kun muuten me vain laiskottelemme", kerroin ja huomasin, että Celion hymyili onnesta. "Hyvä. Miksi muuten hän edes oli sairaalassa?" hän kysyi ja kerroin polvileikkauksesta. "Kauanko hän on oikein poissa?" hän kysyi ja kerroin, että suunnilleen kuukauden.

~ Kuukauden päästä: Niallin näkökulma: ~
Sain kainalosauvat Phanilta ja nousin seisomaan vuoteeltani. Ensimmäistä kertaa niin, ettei kenenkään tarvinnut antaa tukea. Vain kainalosauvat enää, ja sitten polvi toimii tavalliseen tapaansa. Zayn kaivoi vaatekaapista vaatteeni ja laittoi ne nätisti takaisin matkalaukkuun. Hän ojensi minulle hattuni ja takkini. Olin saanut ottaa sairaalakaavun pois jo aikoja sitten. Zayn avasi oven ja päästi minut ensin. Kävelimme kohti info-pistettä, jossa kertoisimme poistumisestani.

 Henkilökuntaa kuitenkaan ei ollut siellä, vaikka pienesti toivoinki, että Adriana olisi ollut siellä. Hän on se tyttö, jonka tapasin kuukausi sitten, ennen leikkausta. Adriana oli vaihtanut tippapussini muutamina kertoina ja olimme jutelleet kaikennäköistä. Hän vaikutti mukavalta ja aina kun kehuin hänen ulkonäköään tyttö vain mutisi: "Se johtuu noista kipulääkkeistä", vaikka tiesinkin, että olin oikeasti sitä mieltä. Hetken odottelun jälkeen Zayn kehoitti jättämään lapun. Vieressäni oli muistilappuja iso pino, ja toisella puolella kuulakärkikynä. "Mitäs tähän kirjoitetaan?" Zayn kysyi ja sanoin vain: "Laita, että Niall Horan on kävelykunnossa, ja lääkäri antoi luvan kotiuttaa. Laita mun puhelinnumero siihen kans, varmuuden vuoks", Zayn kirjoitti ja laittoi liimapinnan kiinni pöytää vasten. Pallo on sinulla Adriana ajattelin, kun Zayn auttoi minut hissiin.

~ Tuossa vielä Adriana ~

Half a heart ~ 11

Kaikki tietävä kertoja:
Niall oli häkeltynyt. Hän oli luullut, että pojat eivät huomaisi hänen katoamistaan. Poikien katseesta välittyi helpottuneisuus ja hieman surullisuus, kun Niall oli aika pahassa kunnossa. Kipulääkkeet vaikuttivat niin paljon Nialliin. Liam istui Niallin sängyn vieressä olevalle tuolille: "Sori, kun en kertonut", Niall sanoi, vaivalloisesti, kun häntä väsytti niin pahasti. "Ei se mitään, kunhan tulet kuntoon", Liam sanoi ja hymyili. "Miten olet viihtynyt?" Harry kysyi ja Niall kohautti olkapäitään: "Heräsin juuri leikkauksen jälkeen, olo hieman hutera, kun nämä kipulääkkeet on aika tehokkaita", hän vastasi. "Kauanko sun täytyy olla sairaalassa?" Louis kysyi. Niall alkoi miettimään, lääkärit eivät olleet kertoneet hänelle. "Mä en oikeestaan tiedä, kysykää Phanilta, se luultavasti tietää", hän hymyillen sanoi. "Mistä muuten arvasitte, että olisin sairaalassa?" Niall kysyi. "Celion katsoi kännykästäsi, kannattaisi vaihtaa koodia välillä", Liam sanoi ja naurahti. "No se on yksinkertainen koodi, ettei vaan pääse unohtamaan", Niall vastasi ja silloin Phan tulikin huoneeseen. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyi ja Niall nyökkäsi myöntävästi. Silloin Paul pysäytti Phanin: "Kauanko Niall joutuu olemaan sairaalassa?" Phan mietti hetken ja vastasi: "Luultavasti kuukauden. Riippuu kuinka nopeasti hän oppii kävelemään kainalosauvoilla ja kuinka hän pitää tasapainoaan yllä. Mutta nyt, kaikki vaikuttaa menneen hyvin, joten ei olisi mikään ihme, jos hän paranee nopeammin, kuin on diagnisoitu", silloin Paul huokaisi helpotuksesta.

Celionin näkökulma:
Olin istunut sohvalla ja miettinyt Niallia. Ystävänä tietysti, mutta minua jäi kaivelemaan se, että tutkein hänen vihkoaan, olihan se hänen omansa. Silti, minua kiinnostaa yhä se Half a heart - kappaleen sanat, koska Liam on kertonut, että Niall kirjoittaa useasti kappaleisiin omista tunteistaan. Päätin nousta ylös ja menin peilin eteen korjaamaan hiuksiani. Huokaisin syvään ja nousin portaat ylös, nyt luen sen lehtiön loppuun, kun kerran aloitinkin.

Avasin Niallin oven varovasti, kuin siellä olisi ollut joku. Laitoin valot päälle ja ensimmäisenä näin hänen kitaransa nojaavan ikkunaan. Kävelin kohti pöytää ja avasin lipaston laatikon. Nappasin sinisen vihkon sieltä ja laitoin laatikon kiinni. Istuin työtuoliin lukemaan. Kesti hetken, kun etsein sitä tiettyä kappaletta. Voisikohan olla niin, että Niall olisi kirjoittanut minusta sen kappaleen? Löysin kappaleen ja aloin lukemaan ääneen, koska tiesin talon olevan tyhjillään. Äitini lähti kauppaan, kun pojat ja Paul lähtivät katsomaan Niallia.

"So your friend's been telling me
You've been sleeping with my sweater
And that you can't stop missing me
Bet my friend's been telling you
I'm not doing much better
'Cause I'm missing half of me

And being here without you
Is like I'm waking up to
Only half a blue sky
Kinda there - but not quite
I'm walking 'round with just one shoe
I'm half a heart without you
I'm half a man at best
With half an arrow in my chest
I miss everything we do
I'm half a heart without you

Forget all we said that night
No, it doesn't even matter
'Cause we both got split in two

If you could spare an hour or so
We'll go for lunch down by the river
We can really talk it through

And being here without you
Is like I'm waking up to

Only half a blue sky
Kinda there - but not quite
I'm walking around with just one shoe
I'm half a heart without you
I'm half a man - at best
With half an arrow in my chest
'Cause I miss everything we do
I'm half a heart without you

I'm half a heart without you
I'm half a heart without you

Though I try to getcha out of my head
The truth is I got lost without you
And since then I've been waking up to

Only half a blue sky (only half the blue sky)
Kinda there - but not quite
I'm walking around with just one shoe
I'm half a heart without you
I'm half a man at best (half a man at best)
With half an arrow in my chest
I miss everything we do
I'm half a heart without you

Without you
Without you
Half a heart without you
Without you
Without you

I'm half a heart without you" kun olin lukenut sanat, tunsin kuinka poskeani pitkin valui kyyneliä. Nyyhkytin hiljaa ja lopulta laitoin vihkon kiinni ja avasin laatikon. Laitoin vihkon takaisin paikoilleen. Juoksin ulos Niallin huoneesta, paiskasin oven kiinni. Pääsin omaan huoneeseeni ja avasin vaatekaappini. Löysin Niallin antaman paidan kaapista. Olin nukunnut se yllä joku yö, en enää muista milloin, mutta olimme eronneet jo ja olin ihan maassa. Pyyhein hihallani poskeni kuiviksi ja hengitin syvää, miksi hän on tuollaista kirjoittanut. Hän ikävöi minua, mutta miksi? Seurustelimme vain kuukauden tai kaksi, en ole varma oliko se edes kuukautta kestänyt. Istahdin sängylleni ja painoin käteni naamalleni. Miksi? kysymys pyöri päässäni. Koska Niall oli kirjoittanut tuon, voi olla, että dramatisoin, sehän voi olla niin, että hän kirjoitti tuon silloin, kun olimme eronneet. Kyllä hän on minusta päässyt yli, miksi ei olisi? En minä nyt mikään suuri menetys ole. "Miksi itket?" kuulin huoneeni oven raosta, Liam kysyi hiljaa.

**

Tässä olis tämä :) http://www.youtube.com/watch?v=7750JSiVGLg

Toivottavasti piditte, koitan kirjoittaa tämän fictin loppuun hiihtoloman aikana, sitten alkaa Dark Niall ;) Kommentoikaa alas miten tätä kannattaisi jatkaa, ehdotuksia, koska tarvitsen apuanne hyvät lukijani :)

Half a heart ~ 10

Celionin näkökulma:
Istuimme kaikki pöydän ääressä, Paulilla yritti saada Niallia kiinni. Hän oli soittanut luultavasti jo viisi kertaa, kunnes luovutti. Kaikki yritimme miettiä minne Niall olisi mennyt. Liam ehdotti, että menisimme etsimään jotain johtolankoja Niallin huoneesta. Minä lähdin muiden mukana yläkertaan Niallin huoneeseen.

 Avasimme huoneen oven ja huomasimme, että Niall oli pedannut petinsä ja kaikki oli siistiä, jotain hämärää tässä oli, koska Niall ei ollut siisteimmästä päästä. Itse istahdin työpöydän edessä olevalle tuolille ja pyörein miettien: Mihin Niall olisi lähtenyt ja miksi? Pojat tutkivat vaatekaappista ja sänkyjen alta. Itse ajattelin tutkia työpöydän laatikot. Ensimmäisessä laatikossa oli vain hänen mustat raybanit ja muutamia lehtiä. Toisessa oli pieni lehtiö. Avasin sen ja ensimmäisenä näin vain tuttuja kappaleiden sanoja: Up all night, Kiss you, Little things. Hetken selaamisen jälkeen silmiini iski jokin otsikko, se olisi uusi kappale: Half a heart. Päätin jättää vihkon lipaston laatikkoon. Käyn joskus lukemassa sanat, otsikko oli kiehtova.

"Löytyykö mitään?" Liam kysyi, ja hymyili leveästi. "Ei mitään erikoista. Entä te?" kysyin, ja Liam puristi päätään. "Vain puhelin, ei muuta". "Puhelinko?" kysyin hymyillen, ja Liam ojensi Niallin Iphone5:sen minulle. Avasin kännykän vaivatta, koodi oli vieläkin sama. "Tutkitaanko puhelut tai viestit?" kysyin ja katseeni kiersi jokaisen kohtaalla. "Kato vaikka puhelut eka", Paul sanoi ja aloin selaamaan kenelle hän on soittanut.

 "Täällä on jokin herra Phan, tiedättekö kuka hän on?" kysyin ja Paul nyökkäsi: "Poikien yhteinen lääkäri, miksi Niall olisi soittanut hänelle?" Paul kysyi ja Liamin ilmeestä huomasi, että hän taisi tajuta jotain: "Mitä nyt Liam, kekseitkö jotain?" Harry kysyi ja Liam alkoi kertomaan Niallin oudosta kaatumisesta. "Hän on luultavasti sairaalassa", Liam totesi ja pojat lähtivät kohti sairaalaa, itse jäin kotiin.

Niallin näkökulma:
Kuulin tiheää keskustelua vierestäni. En saanut sanoista selvää, ja näkökenttäni oli sumea. Räpyttelin hetken silmiäni, ennen kuin näin taas kunnolla. Phan keskusteli luultavasti kirurgini kanssa. Sairaanhoitaja ilmestyi huoneeseeni ja vaihtoi tippapussin.

 Phan hätisti kirurgin pois ja istahti vieressäni olevalle tuolille: "Huomenta. Miten jalkasi voi?" hän kysyi ja vastasin varovaisella nyökkäyksellä. "Sinun kipulääkkeet siis tehoavat, hyvä. Jos alat voida huonosti tai tarvitset muuten apua, paina vain tuota nappia", hän selitti ja näytti käteni lähettyvillä sijaitsevaa nappia. Nyökkäsin jälleen, jolloin Phan nousi ylös ja lähti huoneesta.

 Minua väsytti, ja huimasi, varmaankin sivuvaikutuksia kipulääkkeistä. Oveeni koputettiin ja tultiin sisään. Katsoin silmiäni siristellen ketä sieltä tuli. Lopulta tajusin ketkä he neljä olivat. Ne olivat: Liam, Harry, Zayn ja Louis. He tulivat tänne. Miten he keksivät tänne tulla?

**
Oli joo aika huono lopetus :D mut tää jatkuu enää parin osan verran ja sitten Dark Niall :)
Kommenttia miten tämä tarina voisi päättyä, onnellisesti vai surullisesti? ;)

Half a heart ~ 9

Niallin näkökulma viikko eteenpäin:

Kävelin kohti sairaalaa, vaikka jalkaan sattui hirveästi. Ilma oli kostea, oli satanut ja lumet olivat jo sulaneet pois, joten tiet peittyivät lammikoista. Ajatukseni vilisivät eri asioissa, kun tämä leikkaus jännittää. Lääkäri oli väittänyt, että kirurgit ovat maan parhaat, mutta leikkauksessa on aina riskinsä. Celion oli tärkeä ihminen, koska en ole seurustellut ennen häntä kenenkään kanssaan 3 vuoteen. Olen erittäin halukas löytämään sen oikean, toivon vain, että se ei ollut Celion, jonka annoin ns. valua pois käsistäni.

 Viikon aikana olin kaatunut muutaman kerran, kun polvi oli pettänyt. Liam oli ainut, joka oli nähnyt kerran kaatumiseni ja hän silloin vain nauroi kompurointiani, johon vastasin hymyllä, mutta kun en päässytkään ihan niin helposti ylös Liamin naurava ja iloinen ilme oli poissa, hän katsoi vakavana kärsivää ilmettäni, kun nojasin sohvan takaosaan samalla, kun nousin ylös. "Onko sulla kaikki hyvin?" hän kysyi ja tunnistin äänensävystä, että Liam oli huolissaan. "On. Tai noh itse asiassa-" juuri kun oli selittämässä leikkauksestani oli Zayn tullut sisälle ja pyytänyt minua poistumaan. Sen jälkeen en ole puhunut Liamille.

 Aina tuli joku, joka keskeytti. Yleensä se oli Celion, tai Zayn. Harrysta en ole kuullut mitään pitkään aikaan, kun on ollut Amerikassa aika kauan. Louisille on muutaman kerran soittanut ja kertonut kuulumisiaan. Kuitenkin luulen hänen tulevan kotiin lähipäivinä. Sillä meillä on muutama radiohaastattelu tulossa ja tv-esiintymisiä, ihan normaalia. Kuitenkin minun jalkani täytyy olla kunnossa ennen niitä, mutta onneksi nämä kaikki tapaamiset ovat vasta Maaliskuussa. Kukaan ei tiedä leikkauksestani, onneksi. 

Sairaalan tummanpunainen risti ja valkoinen suuri talo häämötti silmieni edessä. Kävelin hammasta purren jyrkät portaat ylös kohti ovia. Ambulanssille oli oma väylänsä, joka olisi ollut luultavasti vähemmän kivuliaampi olisi ollut liian kaukana. Pääsin odotushuoneeseen. Otin pipon ja takkini pois päältäni. Käsiäni olin pitänyt takkini taskussa, joten käsineitä ei ollut mukana. 

Menin ilmoittautumispisteeseen. Nojasin tiskiin ja odotin todella kauan, kunnes näin oven aukeavan, ja kuulin jonkun tulevan. Vasta kun, tämä nainen oli istunut huomasin kuinka kaunis hän oli. Ruskeat kiharaiset hiukset, jotka ylettyivät hieman yli olkapäiden. Korvissa oli nappikorvikset ja hänellä oli kauniit kasvon piirteet. Huulet olivat punertavat ja silmät olivat vihreät. Silmiä koristi kauniisti ja luonnollisesti nypityt kulmakarvat. Tuuheat ripset ympäröivät tytön maagisia silmiä. Hän katsoi minua oudoksuen, ja yskäisin tietenkin poispäin, mutta tuntui kuin kurkkuni olisi ollut todella kuiva. Poskiani alkoi kuumottaa ja haroin hiuksiani epätoivoisesti: "Mulla on tänään se leikkaus", sanoin monotomisesti: en liian iloisesti tai vihaisesti. Tyttö nousi tuolista ja meni tutkimaan kansioita: "Olet siis Niall Horan?" hän kysyi ja nyökkäsin varovasti. "Voit käydä odottamaan. Phan tulee kohta hakemaan sinut, hän luultavasti kertoo kaiken oleellisen", hän lisäsi ja käännyin kohti odotushuoneen sohvia. Ihmisiä istuskeli valkoisina kuin lakanat tuolilla, he olivat todella kipeän näköisiä, toivottavasti en saa tartuntaa. Minun huomioni keskittyi pieneen poikaan, joka halusi ottaa hyllystä lehteä: luultavasti Aku Ankka tai muu vastaava. Poika juoksi isänsä luoksi ja pyysi häntä ojentamaan pojalle sen lehden. Isä ei kuitenkaan huomioinut poikaa lainkaan. Kun poika kääntyi ympäri näin pojan toisen posken. Siinä oli suuri punainen läiskä, joka näytti pahaenteiseltä. Ajattelin hakea itsellenikin jotain lukemista, ja auttaa pojalle lehden. Nousin ylös ja menin hyllyjen luokse ja nappasin itselleni lehden. Poika katsoi minua kaksi kertaa ja toisen kerran jälkeen hän tuli lähemmäksi minua ja sanoi: "Antaisitko mulle tollasen lehden kans?" pojan ääni oli outo, siinä oli sitä lapsen hempeyden ääntä, mutta myös pelkoa. "Totta kai", sanoin ja otin toisen lehden hyllystä. "Tässä ole hyvä", ojensin lehden pojalle joka lähti iloisena takaisin istumaan ja lukemaan suu suuressa hymyssä Aku Ankkaa. Hymyilin itsekkin, kuinka vähästä noin pieni poika saakaan noin suuren hymyn itselleen. Istuin takaisin odottamaan ja luin myös Akkaria, kun odotellessa tulee yleensä aika tylsää.

Phan tuli luokseni n. tunnin odotuksen jälkeen ja hän pyysi minua menemään hänen perässään huoneeseensa. Käännyin katsomaan taakseni, ennen kun lähdin ja näin ilmoittautumispisteen tytön hymyilevän minulle. Oloni kohoni huomattavasti. Hymyilin takaisin ja menin Phanin näyttämään huoneeseen.Silloin tiesin mikä minua odottaisi. Ilmoittautumispisteessä olevan tytön takia en halua enää menettää henkeäni. Haluan tutustua kyseiseen tyttöön. Voi olla, että kyseinen tyttö on täyttä paskaa ja yhden treffikerran jälkeen eroasimme. Haluan kuitenkin käydä edes yksillä treffeillä, vaikka täytyykin ensin saada hieman itseluottamusta. Taisin antaa tytölle vääränlaisen kuvan, kun aloin vain yskimään ja punastelemaan.

Makasin mukavasti leikkaussängyllä ja kuulin Phanin puhuvan minulle nukutusaineen vaikutuksista, vaikka hän olikin sen jo pistänyt niin se alkoi vaikuttaa mielestäni todella hitaasti.  kunnes hän käski minua laskemaan 10 alaspäin. Kolmosen tai kakkosen kohtaalta menetin tajuntani, ja kaikki oli pimeää.

**
Uusi osa :3 Kommentoikaa mitä piditte, KIITOS ;)) Ja pieni kysymys: Kumman teen ensin: Dark Niall vai Harryst (joka on siis iha norm) :DD