Half a heart ~ 5

Celionin näkökulma:
Olimme Niallin kanssa kiertäneet ympäri kaupunkia. Niall vaikutti kovin hiljaiselta, ja olin itsekkin aika tuppisuu. Olimme palaamassa takaisin kotiin, kun pysähdyin ja rohkaistun kysymään: "Niall, vaikutat hiljaiselta. Eikö sinulla ei ollutkaan hauskaa?" hän pysähtyi myös ja käänsi katseensa minuun ja sanoi: "Olihan minulla, mutta minua hieman mietityttää meidän ikäero. Olen 20-vuotias ja sinä 17, vai?" nyökkäsin myöntävästi ja lisäsin: "Täytän kuitenkin heti alkukuusta 18", Niallin kasvoille levisi pieni hymy. Jatkoimme matkaa, mutta olimme loppumatkan hiljaa.

 Niall avasi ulko-oven ja päästi minut ensin sisälle. Otin kenkäni pois ja laitoin takkini takaisin naulakkoon. Niall tuli pois eteisestä melkein heti minun jälkeeni, ja sanoin hänelle: "Kiitos, kun näytit mulle paikkoja. Oli oikein kivaa", annoin ystävällisen suukon pojan poskelle, vaikka pitikin hieman varvistaa, kun olen Niallia hieman lyhyempi. "Oli mullakin ihan kivaa", Niall sanoin pieni puna poskillaan. Käännyin ympäri ja näin Liamin. "Moikka Liam. Et sinäkään viihtynyt siellä kylmässä pidempään", sanoin ja hipsein yläkertaan. Olin aivan jäässä, kun vaatteeni eivät olleet oikein lämpimät.

Menin huoneeseeni ja nappasin lökärit ja hupparin, jotka vaihdoin päälleni. Otin ne vaatteet pois, jotka minulla oli ulkona. Laitoin hiukseni ponnarille ja menin pöytäni ääreen. Otin paperia ja rupesin piirtämään, niin teen aina, kun minulla on joko tylsää tai inspiraatiota. Hetken päästä oveeni koputettiin: "Sisään", sanoin hieman ärsyyntyneenä, en pidä siitä, kun minun työskentelyä häiritään, varsinkin kun luulin sisään tulijan olevan äitini. Sieltä tulikin Liam, ja aloin hymyillä: "Moi. Ajattelin, että voisin tulla seuraasi, kun pojat rupes katsoon jotain leffaa, joka ei oikein nappaa", olin juuri laittamassa työtäni takaisin laatikkoon, kun Liam oli estämässä: "Sä piirsit jotain. Näytähän", hän sanoin uteliaana. Näytin sitä hänelle, ja näin Liamin kasvoille nousevan hymyn: "Joo ei tarvi kommentoida, en ole mikään kovinkaan hyvä", sanoin loukkaantuneesti. "En mä sille nauranut. Mut sä oot hieman samanlainen, kuin Zayn. Se tykkää piirtää kauheesti. Varmaan parhaillaan piirtää jotain hullua", hymyilin vaivaantuneesti.

 Laitoin työn pöydälle ja nousin ylös tuolilta: "No mitä haluaisit tehdä?" kysyin ja pojalle ilmestyi suuri hymy: "Ajattelin, että voitaisiin tutustua toisiimme kunnolla. Vaikka mistä pidät ja mistä et, kaiken", poika painotti. "Kaikenko? No mistä aloittaisin?" mietein ja Liam sanoi: "Vaikka lapsuudesta. Millainen olit pienenä?" hän hymyili ja hän istui sängylleni. Hän istui jalkopäähän, ja minä istuin toisen päätyyn. "Olin alle kouluikäisenä aika hiljainen tyttö. Piirtelin silloin paljon enemmän, kuin nykyään. Äitini halusi säästää jokaisen piirrustuksen. Kaikki on nyt laatikossa, entisessä talossa ne olivat seinillä. Minulla oli silloin yksi ystävä, joka oli minun ystäväni siihen saakka, kunnes muutin pois. Hänen nimensä on Bella Ochalm, hänen kanssaan olin avoin ja puhuin paljon", kerroin. Ihmettelin itse kuitenkin sitä, että uskalsin kertoa hänelle, vaikka en minä Liamia mitenkään pelkää tai mitään, koska onhan hän jo 20-vuotias mies: "Okei, siis millainen tyttö tämä Bella oli?" Liam kysyi hymyillen. Kerroin kaiken mitä mieltä olin itse hänestä: "Luotettava, mukava, hauska, kaunis, ei ollut leuhka ja hänen kanssaan ei koskaan tullut tylsää. Hänellä on yhä paikka sydämessäni, koska jaoin koko lapsuuteni hänen kanssaan", kerroin. "Oliko hän muka sinua kauniimpi?" Liam tokaisi. "No oli, huomattavastikkin. Hän treenasi paljon ja pysyi hyvin linjoissaan ja hänellä oli kauniit pitkät ruskeat hiukset. Kaikki pojat olivat hänen ympärillään yläaste aikoina, koska hän kehittyi nopeiten, jos ymmärrät mitä tarkoitan", naurahdin ja Liam nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi: "Niin sanoit, että pidit piirtelystä. Etkö muka enää nauti piirtelystä samalla tavalla, vai?" hän kysyi ja kerroin: "Pidän piirtelystä silloin, kun onnistun siinä, mutta kun en onnistu millään, niin pidän suunnilleen kuukauden tauon, jonka jälkeen yritän uudelleen. Kuitenkaan, kun yläasteella tapahtui se suuri muutos niin, lopetin piirtelyn moneksi vuodeksi", jatkoin kertomistani.

 Hän vaikutti oikeasti kiinnostuneelta, joten uskalsin kertoa hänelle, vaikka välillä hän jäikin katsomaan minua silmiini, joka oli hieman outoa. Itselläni on siniset silmät, ja Liamilla on ruskeat, jotka sopivat hänelle loistavasti: "Saanko kysyä yhtä juttua?" Liam sanoi ja nyökkäsin epävarmana: "Mitä sinulle tapahtui yläasteella?" jotenkin arvasinkin, että hän kysyisi sittä, ja sanoin: "Minua alettiin vain kiusaamaan, ei mitään kummempaa", sanoin vähitellen, vaikka oikeastaan olin niin masentunut, että olin kerran sillan luona, äitini kanssa. Oikeassa kädessä oli muutama viilto, jotka olin tehnyt itse, koska luulin sen auttavan, mutta se ei auttanut. "Miten sinua kiusattiin?" Liam kysyi, kallisti hieman päätään, luultavasti halusi vain nähdä reaktioni: "Haukkuivat, tönivät, välttelivät, nauroivat ulkonäölleni", sanoin hiljaa ja hän katsoi minua silmät pyöreinä. Hän nousi ylös sängyltä ja luulin hänen lähtevän. Luulin kuitenkin väärin, hän istui viereeni. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja halasi tiukasti. Haistoin hänen miehisen hajuveden ja hengityksen niskassani. Tunsin itseni vapautuneeksi ja halasin häntä takaisin. Muutama kyynel valui poskeani pitkin, olin iloinen, että hän välitti.

 Huoneeni aukeni ja irrottauduimme Liamin kanssa. Ovella oli Niall. Hänellä oli kädessään kukkasia, ja hänen katseensa oli murtunut: "Niall, me vain halattiin. Ei muuta", Niallilla oli kuitenkin naamallaan epävarma ilme. "Niall, se on niin. Usko minua", sanoin ja katsoin syvälle pojan silmiin. Jostain syystä, en kuitenkaan tuntenut yhtä paljon kipinää Niallin silmissä, kuin tunsin Liamin silmissä. Tietenkin minulla oli jotain tunteita molempia poikia kohtaan, mutta ei mitään vakavaa. Liam nousi sängyltä ja oli poistumassa, kun Niall pysäytti hänet. Niall kuiskasi jotain vihaisena Liamin, korvaan, mutten kuullut mitä. Liam näytti kuitenkin loukaantuneelta ja hän lähti huoneestani, kun Niall oli "antanut luvan".

Niallin näkökulma:
Avasin Celionin oven ja olin juuri lähtemäisilläni, kun näin Liamin ja Celionin erkanevan toisistaan. Murruin, totaalisesti, vaikka en ollutkaan antanut Celionille kuvaa siitä, että olisin oikeasti välittäny hänestä, niin silti. Taisin olla aika tyly hänelle silloin kaupungilla, mutta taidan kuitenkin antaa tämän asian nyt olla. En tunne Celionia kunnolla, enkä halua heti ensimmäisenä päivänä alkaa utelemaan toisen asioita. Liam on kuitenkin poikkeus, luulen, että hän on enemmän sellainen persoona, joka haluaa oppia tuntemaan ihmiset mahdollisimman nopeasti. Itse Liamin kanssa olemme tulleet aina toimeen, mutta jos hän saa Celionin niin, en tiedä pystynkö jatkamaan normaalia kaverisuhdettani. Luulen kuitenkin, että tämä on ohi menevää ihastumista, ei mitään pysyvää, joten en ota vielä mitään riskejä. Kuiskasin Liamille hieman vihaisena, kun hän oli lähtemässä poispäin: "Pysy erossa Celionista, tai ei käy hyvin!" sanoin sen kovalla äänellä, mutta se oli kuitenkin kuiskaus, joten Celion ei voinut kuulla mitään.

 "Nämä kukat on sulle", sanoin Celionille, kun istuin hänen viereensä. "Sori, kun käyttäydyin, kuin kusipää silloin aiemmin. Ei ollut tarkoitus", sanoin oikeasti pahoillani. "Ei se mitään-", hän oli juuri sanomassa, mutta keskeytyin hänet: "Olet itkenyt. Miksi?" kysyin hieman surullisena: "Äh ei se oo mitään vakavaa", hän vastasi ja pyyhkäisi poskeltaan kyynelvanan. "Voit sä mulle kertoo jos haluat", sanoin vakavana. "Joskus toiste. Nää kukat on tosi kauniita, kiitos Niall", hän sanoi ohittaen asian. Päätin jättää asian siihen, koska hän ei näköjään halunnut puhua siitä. "Sulla on kauniit silmät", sanoin hymyillen vinosti. Hän käänsi katseensa sorrmiinsa ja näpräsi niitä. Hän alkoi kynimään kynsilakkaa pois. "En ole tottunut kohteliaisuuksiin", hän sanoi hiljaa. "Etkö?" kysyin oikeasti hämmästyneenä. "En", hän vain sanoi. Hän nosti katseensa minua kohti ja lähestyi minua entisestään. Olimme toisissamme kiinni ja hän hengitti nopeasti. Sitten otin varovasti hänestä kiinni takaa ja suutelin häntä. Varovasti ensin, mutta sitten kun hän vastasi suudelmaan jatkoin hieman nopeammin. Tunsin oloni iloiseksi ja hymyilimme molemmat. Irrottauduimme toisistamme ja menin makaamaan sängylle pitkäkseni. Celion tuli viereeni makaamaan ja aloitin silittämään hänen hiuksiaan varovasti. Olin onnellinen, vihdoin. Silloin luulin, että mikään ei voisi estää meitä.

**
Tässä viideosa ;) toivottavasti tykkäsitte :3 Liittykkää lukijoiksi (kännykällä ei tietääkseni voi, mutta menkää koneelle xDD). Lisää on tulossa ;)

Half a heart ~ 4

Liamin näkökulma:
Tyttö, jonka nimi oli kuulemma Celion nukahti, kun olimme poikien kanssa siivoilemassa tavaroita keittiössä, emme tietenkään omasta tahdosta sinne menneet, mutta kun Paul hätisti meidät. Loureene oli Celion-nimen maininnut, jolloin osasin yhdistää hänet, kyseiseen tyttöön. Katselin välillä olkani yli, kun Celion nukkui rauhallisesti.

Lopulta, kun olin saanut oman osuuteni valmiiksi, ajattelin herättää hänet, kävelin hiljaa tytön viereen istumaan, ja hieroin sormellani hänen otsaansa varovasti: "Hei, unikeko. Ei kai sinua tarvitse montaa kertaa herättää päivän aikana", sanoin kuiskaten. Virne kohosi tytön huulille, ja hänen silmänsä aukenivat. "Ei tarvitse. Nukuin hieman huonosti, viime yön", hän vain totesi ja nousi ylös. Istuin kunnolla tytön viereen ja kiedoin toisen käteni hänen niskan takaansa, lepäämään olkapäälle: "Mitä haluaisit tehdä tänään? Vain me kaks", ehdotin Celionille. Hän alkoi miettiä: "Treffeille vai?" hän naurahti. "Vaikka, jos haluat sellaisiksi niitä kutsua", virnistin. Hän irroitti käteni harteiltaan ja nousi ylös: "Kävisikö, joku toinen päivä?" hän kysyi: "Tietysti, mutta miksei tämä päivä?" ihmettelin, ja katsoin tyttöä silmiin: "Noh, kun Niall jo tavallaan pyysi. Sillon, kun lähditte olohuoneesta ja nukahdin, niin Niall tuli ja herätti minut. Hän kysyi haluaisinko lähteä ulos, tutustumaan alueeseen, ja suostuin. Eihän se haittaa?" hän kysyi hieman harmistuneena. "Ei, missään nimessä. Menkää vain pitämään hauskaa", naurahdin ja nousin ylös. "Mietitään päivää myöhemmin, okei?" Celion lisäsi ja nyökkäsin hymyillen. Hengitin syvään ja menin lähemmäs Celionia. Olin antamassa suukkoa Celionin poskelle, kun hän käänsi päänsä ja meni Niallin luokse hymyillen. Jäin seisomaan hieman harmistuneena, keskelle olohuonetta.

Ryhdistäydyin ja menin kohti ulko-ovea. Siellä oli takkini, nappasin sen ja laitoin päälleni. Sain kengät laitettua jalkaani, ja lähdin ulos. Ulkona oli hyvin kylmä, luultavasti -20 astetta pakkasta. Laitoin hupun päähän, etten paleltuisi. Asuimme Paulin kanssa lähellä keskustaa. Hetken kävelyn jälkeen saavuin pienen näyteikkunan juureen. Katselin tavaroita ja mietein: Voisin ostaa Celionille jotain joululahjaksi. Vaikka jouluun onkin vielä hieman aikaa, niin silti.

 Tunsin koputuksen olkapäässäni ja käännyin ympäri: Niall ja Celion. Katsoin heitä hieman ihmeissäni: "Voisitko siirtyä Liam? Celion halusi lähteä heti kaupungille kiertelemään, ja hän huomasi tämän näyteikkunan", siirryin suosiolla pois tieltä, ja näin kuinka Celion meni ihailemaan kaulakorua, joka oli hopeinen. Siitä roikkui pieni lumihiutale, ja hän oli ihan haltioissaan. "Tuo on ihana", hän sanoi hymyillen, mutta hänen hymynsä hyytyi, kun Niall ei innostunutkaan korusta yhtä paljon. "Ihan turha tuollainen hely. Jatketaanko matkaa, kun täällä on niin kylmä?" Niall sanoi ja hönkäisi käsiinsä lämpöä. "No, olet varmaan oikeassa. Mennään vain, onhan täällä aika kylmä", Celion totesi ja Niall otti hänet käsikynkkään ja he lähtivät pois päin, ja unohtivat minut.

Heti, kun Celion ei enää nähnyt hipsein kauppaan sisälle. Avatessani pienen puuoven, kuului pieni narahdus, ja kello kilahti. Verhon, joka jakoi huoneen kahtia, niin sen sisältä puikahti esiin pieni mummo. "Hei", hän sanoi iloisella äänellä. "Hei, haluaisin katsoa tuossa näyteikkunassa olevaa kaulakorua", sanoin suoraan, ja mummo lähti tiskin takaa kävelemään kohti hyllyä, jossa myytiin samoja tuotteita. "Tälläinen vai?" hän kysyi ja nyökkäsin. "Paljonko se mahtaa maksaa?" nainen käänteli tuotetta sormissaan ja huomasi hinta lapun: "Kolmesataa puntaa", hän totesi. "Selvä, otan sen", hymyilin ja nainen meni tiskin taakse. Menin itse tiskin eteen ja maksoin korun: "Saisinko sen sievään pakettiin?" kysyin ystävällisesti. "Totta kai. Onko koru tyttöystävällesi?" mummo kysyi hieman hymyillen samalla, kun teki pakettia: "Ööh.. Noh..", sanoin hieman punastellen. "Äh, ei minun tarvitse tietää", hän sanoi ja ojensi paketin. Ojensin itse rahat naiselle ja olin jo lähdössä, kun nainen sanahti vielä, ennen kun meni verhon kautta takahuoneeseen: "Jos se on tytöllesi, pidä hänestä kiinni. Vaikutat kunnon pojalle", käännyin takaisin ulko-ovelle ja tungin korun takin taskuuni. Avasin oven ja sain kasvoilleni kylmän viiman. Päätin lähteä takaisin kotiin, kun en halunnut olla ulkona kauaa, näin kylmällä ilmalla.

**
Tässä taas uusi osa ;) Toivottavasti oli mieleinen.

Half a heart ~ 3

Celionin näkökulma aamulla:
Olin vieläkin pienessä unessa, mutta olin heräilemässä jo, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä vain lepäämään sängylle. Äitini oli tullut noin tunti sitten herättelemään minua, mutta heitin tyynyn häntä päin ja sain nukkua rauhassa. Nyt aloin kuulemaan vierasta ääntä vierestäni: "Herätys", toistui monesti ja lopulta avasin hieman silmiäni. Joku poika istui sänkyni vieressä ja katseli minua. Säikähdin ihan hirveästi, ja poikakin taisi vähän säikähtää: "Sori ei ollut tarkoitus säikäyttää. Sun äitisi käski tulla herättämään", poika kertoi ja itse nousin ylös sängystä. "Ei se mitään, en ole vain tottunut heräämään tuolla tavalla", selitin pojalle samalla, kun harjasin lyhykäisiä punaisen ja oranssin sekoituksen värisiä hiuksiani. "Mä voin mennä, niin saat vaatettaa, jollet yöpaidalla ajatellut olla koko päivää. Harrylle se olisi varmaan kyl ihan sama", poika sanoi kohteliaana. Nyt on sitten yksi nimi selvillä, kukakohan se Harry on, tai minkä näköinen? Hän oli juuri avaamassa oveani poistuakseen: "Odota. Mikä sun nimi on?" kysyin pienesti hymyillen. Poika naurahti ja sanoi: "Olen Liam.. Liam Payne", nyökkäsin ja sanoin: "Mä olen Celion Dawson", hymyilin vinosti ja Liam katsoi minua silmiin: "Kaunis nimi, kauniilla tytöllä", nauroin vain: "Minäkö kaunis", totesin ja Liam tuli lähemmäs. Olimme lähes kiinni toisissamme: "Kyllä olet", hän kuiskasi korvaani ja lähti pois. Jäin vain seisomaan siihen jähmettyneenä. Mitä juuri äsken tapahtui? Poika oli kyllä hyvännäköinen. Ihanat silmät varsinkin, ja ne hiukset. Äh hän vain halusi olla kohtelias, luulisin. mietein ja puin päälleni ihanan paidan. Se on valkoinen, ja siinä on kissan kuva, jolla pipo. Sitten kaivoin minihameen esiin, ajattelin laittaa jotain hienoa ja rentoa sekaisin. Sitten otin tummanvioletit polvisukat. Ei ollut kovin hyvä idea laittaa ohkaisia vaatteita, koska pihalla on jäätävän kylmä. Olihan jo joulukuu ja joulu oli lähellä. Menin kaivamaan meikkejäni esille ja laitoin vain vähän ripsiväriä ja huulikiiltoa.

Lähdin pois huoneesta ja samaan aikaan avautui ovi vastapäätä minun oveani. Sieltä tuli minua hieman pidempi blondi, aika söpö poika. Ei mitenkään ylipukeutunut, ja tunsin itseni pukeneeni liian hienosti. Kuitenkin poika vain katsoi minua nopeasti siniset silmät tuikkien ja käänsi päänsä pois hymyillen.

 Seurasin poikaa ja hän meni olohuoneeseen, jossa kaikki muut neljä olivatkin. Olin menettää tasapainoni, kun näin Liamin. Hän hymyili leveästi ja nousi ylös nojatuolista. Hän käveli luokseni ja tarttui kädestäni kiinni. Vaistomaisesti irroitin kuitenkin käteni. Istuin sohvalle, blondin viereen. Hän vaikutti mukavalle, tai sitten vain luulen: "Mä oon Niall, ja tuossa on Louis, Harry, Zayn ja Liamin sä taidatkin jo tuntea?" nyökkäsin hiljaa ja katselin Niallia ehkä liiankin kauan, kun Liam rykäisi: "Mitäs haluaisitte tehdä? Mennäänkö pullonpyöritystä?" hän ehdotti, mutta totesin: "Jos haluat leikkiä olevasi 10-vuotias niin kyllä kai se käy", pojat nauroivat ja istuimme television edessä olevan pöydän ympärille odottamaan, että Liam palaisi pullon kanssa.

 "Kuka aloittaa?" Harry kysyi innostuneena, ja minä kohautin olkapäitäni: "Mä voin aloittaa", sanoin hymyillen, Liam antoi pullon minulle ja pyöritin. Se pysähtyi Harryn kohtaalle: "Totuus vai tehtävä?" kysyin virnuillen. "Tehtävä", Harry totesi ja pojat rupesivat supisemaan keskenään. Sitten kertoivat minulle ehdotuksen. "Okei. Suutele Louista", silloin Louisin silmät aukenivat ammolleen: "Eh, eihän sen pitänyt olla mä vaan-", Louis supatti. Harry ja Louis menivät lähemmäs toisiaan ja pussasivat nopeasti. Näytti kuin heillä olisi ollut jotain salattavaa, tai sitten vain luulen, jälleen kerran. Louis istui takaisin paikalleen, ja Harry pyöritti pulloa. Se pysähtyi Nialliin ja Harry kysyi: "Totuus vai tehtävä, Nialler?" pieni hymy tuli huulille, kun Harry sanoi Niallin lempinimen. En ollut koskaan kuullut yhtä suloista lempinimeä.

 "Totuus", hän hymyili. Harry oli pettynyt: "Etkö vois ottaa tehtävää?" Harry aneli. "En", hän vain totesi hymyillen. "Hyvä on, noh.. ", Harry yritti miettiä, mutta turhaan, hän ei keksinyt mitään: "Mä voin kysyä, jollet keksi", Zayn totesi naurahtaen. "Okei kiitti, Zayn", Harry pöyhi hiuksiaan ja Zayn kysyi: "Mitä kadut eniten maailmassa, mitä olet tehnyt? Ja miksi?", silloin Niall alkoi miettiä hartaasti. "En kadu oikeastaan mitään", hän vain vastasi rehellisesti.

 Sitten hän pyöritti ja se osui Liamiin. "Totuus vai-", Niall aloitti, mutta Liam vastasi nopeasti: "Tehtävä", sitten pojat alkoivat miettiä hänelle tehtävää: "Halaa nyt ihmistä, josta välität eniten tällä hetkellä", Liam pyöräytti silmiään: "Ettekö todella parempaan pysty?" hän naurahti lisäksi. Hän käveli minua kohti, ja tunsin kuinka sydämmeni alkoi pamppailla. Tapahtuisiko nyt se, että saisi halauksen pojalta, lähes vapaaehtoisesti.

 "Louis ylös", Liam komensi ja poika pomppasi ylös ja he halasivat. "Noniin rakastavaiset tulkaahan takaisin rinkiin", Zayn näpäytti. Jäin vain ihmettelemään, miksei hän halannut minua. Luultavasti siksi, että olemme tunteneet toisemme suuret puoli tuntia. Silti haluan tutustua häneen paremmin, ennen kuin rynnin mihinkään suhteeseen. Suhteeseen? En edes tiedä pitääkö hän minusta? Ei varmaan vielä, tai ei koskaan pidä. mietein ja lopetimme pullonpyörityksen, kun kukaan ei enää jaksanut pelata.

**
Kolmas osa ;) Tos vielä kuva Celion Dawson (joka on keksitty nimi), ja sen vaatteet mitkä puki.