All we need is love ~ 20

Luukaksen näkökulma:
Kävelin puskaan kohtaalle ja näin kolmen ihmisen hahmot juoksevan pois hiekkatietä. Yhdellä oli kamera ja toiset vain juoksivat hengästyneinä. Yksi kääntyi katsomaan taakseen ja näin pojan kasvonpiirteet, en nähnyt kuitenkaan kuka hän oli. Liian pimeää oli, mutta en halua pelotella Eleanoria, joten väitän siellä olleen vain kissa, joka juoksi karkuun minut nähdessään. Hölkkäsin alas rinteeltä, jossa se puska oli. Ilma oli viileä, ja vaikea hengittää.

 Juoksin laiturin päähän ja horjahdin: "Luukas!" Eleanor huudahti ja yritti ottaa kädestäni kiinni. Liian myöhään: putosin veteen. Vaatteeni kastuivat totaalisesti ja minun oli todella kylmä. Laiturissa oli onneksi tikkaat, jonne uin ja nousin ylös: "Oletko kunnossa?" Eleanor kysyi huolissaan. Alahuuleni vapisi, kun kylmä ilma puski läpi vaatteiden. "Ota sinä tämä takki, minun ei ole niin kylmä", hän lisäsi ja minä kieltäydyin: "Otat sen!" hän tiuskaisi. "Okei, okei..", sanoin ja laitoin takin päälleni. Ei se paljoa lämmittänyt, kun olin märkä päästä varpaisiin asti.

 "Tule" hän sanoi ja tartuin häntä kädestä. Juoksimme ylös mäkeä pitkin ja ennen pitkää pääsimme takaisin moponi luokse. "Tulen takaisin bussilla, pääasia on se, että sinä pääset suihkuun ja vaihtamaan vaatteesi", hän sanoi hymyillen: "H-h-herrasmies yleensä vie tytön kotiin", sanoin pieni virne ylläni: "Voit tulla minun luokseni yöksi, jos haluat. Voit lainata isäni vaatteita: he eivät ole kotona tänään eikä tule pitkään aikaan, koska he lähtivät Aasiaan kiertelemään, mutta itse halusin jäädä tänne ja hoitamaan peruskoulun loppuun", hän kertoi. Hän laittoi kypärän päähänsä ja tein itse samoin. Laitoin skootterin käyntiin ja hän istui taakseni ja kietoi kätensä ympärilleni: tunsin jotain lämmintä sisälläni. Perhosia? Ei voi olla..

Pääsimme Eleanorin kotipihalle ja parkkeerasin skootterin. Autoin Eleanorin alas skootterin selästä. Minun kehoni läpi viilsi kylmä viima. "Mennään sisälle", Eleanor tokaisi ja lähdimme kävelemään kohti heidän talonsa ovea. Eleanorilla kesti hetki tajuta: "Ei voi olla totta!" hän huudahti. "Mitä nyt?" kysyin. "Jätin avaimeni Tanjan luokse!" enää emme voisi lähteä liikkeelle, koska jäätyisin kuoliaaksi matkalla, tarvitsen lämpimiä vaatteita. Tai ainakin kuuman suihkun! "Odotas. Isäni jätti minulle vara-avaimen, mutta nyt pitäisi vain muistaa minne sen jätin. Hän juoksi takapihalle ja jäin vain seisomaan siihen keskelle pihaa.

Eleanorin näkökulma:
Hiukset olivat silmieni edessä, kun avasin varaston oven. Siirsin etuhiukseni korvan taakse ja avasin oven: se ei ollut lukossa. Ihme, koska isä pitää tavaroitaan yleensä lukossa, kai oli vain unohtanut. Napsautin valot varastoon päälle ja kävelin lankkulattiaa pitkin kohti lipasta, joka lepäsi pöydällä. Sen päällä oli lappu: "Tässä, jos saatat unohtaa avaimesi sisälle, pidä siitä huolta x Isä " avasin lippaan ja siellä oli kotiavain. Nappasin sen, sammutin valot ja paiskasin varastonoven kiinni ja lähdin juoksemaan etuovelle. "Löytyikö?" Luukas kysyi toiveikkaana. Nyökkäsin ja avasin oven.Näytin Luukakselle suihkun ensimmäisenä, koska sinne hän luultavasti mieluiten menee ensin.

 Hetken päästä hän huudahti kylpyhuoneesta: "Olisiko jotain pyyhettä, kiitos?!" naurahdin ja juoksin yläkertaan hakemaan isäni pyyhkeen. Tultuani alas, avasin raolleen kylppärin oven ja ojensin sen hänelle: en katsonut päin, koska se olisi ollut jotenkin oudoksuttavaa. Hän tuli ulos kylppäristä ja ohjeistin hänet isäni huoneeseen. "Ota kaapin takaa vaatteita, ne ovat isän teiniajalta, hän kun ei raaski luopua niistä", kerroin naurahtaen. "Selvä", Luukas töksäytti ja kapusi yläkertaan.

 Päätin kerätä Luukaksen märät vaatteet ja pestä ne samantien, koska Luukas haluaa varmaan ne takaisin. Puku näytti ainakin kalliilta. Laitoin kaikki pesukoneeseen ja pesuaineen myös. Sitten jätin sen hurisemaan yksinään, siirryin itse keittiöön keittämään teetä ja tekemään paria leipää. Tunsin kädet kietoutuvan ympärilleni: "Kiitos", hän kuiskasi korvaani. Hän irroitti kätensä ympäriltäni ja nappasi teemukin sekä leivän. Hän käveli olohuonetta kohti ja istahti sohvalle. Kävelin hänen perässään, ainoastaan jätin leivän pöydälle.

 "Minua väsyttää", Luukas sanoi hiljaa. "Voit, vaikka nukkua sohvalla. Haen sinulle viltin ja-", minun lauseeni keskeytyi, kun tunsin Luukaksen pehmeät huulet omillani ja vastasin suudelmaan. "Joo ja tuo vain viltti, tyynykin olisi kiva", hän sanoi naurahtaen. Hymyilin ja puristelin päätäni hänen hupsuudelleen.

Kävelin yläkertaan huoneeseeni ja nappasin yhden tyynyn sängyn päältäni ja viltin otin jalkopäästä. Päästyäni alas ojensin tyynyn ja viltin Luukakselle. "Hyvää yötä", hän sanoi, kun hän oli jo peiton alla ja hänen silmäluomensa alkoivat painua kiinni: "Hyvää yötä"; vastasin hiljaa ja kiipesin portaat ylös. Menin myös nukkumaan, tänään on ollut raskas päivä. Millainenkohan huomisesta tulee, kun kännykkäni on Tanjan luona, joten luultavasti myöhästyn huomenna aikalailla.