All we need is love ~ 6

Tanjan näkökulma:
Bussi pysähtyi samalle pysäkille, josta oli minut aamulla napannutkin. Nousin ylös penkiltä ja menin ulos bussista. Laukku oli alkanut painaa, kun monen tunnin kirjat olin saanut tänään. Ei sentään tullut läksyä, mutta silti. Zayn tuli perässäni pois bussista ja hän oli lähdössä pois, kunnes kääntyi minua kohti. Katsoin häntä kauhuissani, pelkäsin. Hän käveli lähemmäs, ja lähemmäs ja tunsin, kuinka kyyneleet tekivät tuloaan. Hän oli puhe-etäisyydellä: "Hei, mulla ois sulle asiaa. Eihän sulle ole mihinkää kiire?" hän kysyi ja nielaisin ja sanoin: "Jutellaan myöhemmin, mun täytyy pestä pyykkiä tänään. Joo pestä pyykkiä!" huudahdin ja käännyin juosten pois. Aloin itkeä, kuulin takaani juoksuaskelia: Voi, kun kiva se rupee vielä seuraamaan!

 Huomasin, että vieressäni oli metsä, ja sinne meni pieni polku. Hyppäsin ojan yli metsäpolulle ja laukku mukanani heiluen juoksin sisälle metsään. Käännyin katsomaan taakseni ja Zayn seurasi minua tännekkin! Onko hän ihan sekaisin?! Löysin suuren puun, joka oli kaatunut ja menin sen taakse piiloon. Kyykein siellä ja puhelimestani kuului ilmoituksen-merkkiääni: Voi helvetti! Nyt se varmana löytää mut. Otin laukkuni pois ja itkin polviani vasten, kädet tärisivät: Minulla oli todella huono olla!

Zaynin näkökulma:
Löysin Tanjan puun takaa: hän itki ja kädet tärisivät. En tiennyt mitä tehdä, joten menin kyykkyyn hänen eteensä ja kysyin: "Mikä sulle tuli?" hän nosti päätään ja haukkoi henkeään. Olin ihan kauhuissani. Olinko minä tehnyt tuon hänelle? Hän pyyhki kasvojaan kyyneleistä ja sanoi värisevällä äänellä: "P-p-pojat...", sitten hän nousi, otti laukkunsa ja lähti. Jäin siihen vain katsomaan, kun hän juoksi takaisin kävelytielle. Annoin hänen mennä omia menojaan, ja hetken päästä nousin itsekkin ylös ja lähdin kotiin.

Tanjan näkökulma:
Avasin kotini oven ja löysin heti eteisen lipastolla paperilapun. Laskin laukkuni maahan ja luin viestin ääneen: "Lähdimme isäsi kanssa samaa matkaa töihin, meillä oli siis iltavuoro x Äiti" taittelin lapun takaisin lipaston päälle. Luulin, että heillä oli yövuoro, noh samapa tuo. Nappasin laukkuni ja vein sen yläkertaan: huoneeseeni.

Otin television kaukosäätimen ja laitoin tv:n päälle. Selailin eri kanavia, kunnes kuulin oveltani koputuksen. Sammutin tv:n ja kävelin eteistä kohti. Katsoin nopeasti peilin kautta, että olisiko meikki levinneet: ei onneksi. Katsoin ovisilmän kautta, kuka oven takana oli: Eleanor. HUH! Ajattelin itsekseni, pelkäsin sen olevan Zayn. Eleanor, ja muut tytöt siis tietävät missä asun, koska kerroimme toistemme osoitteet koulussa, sekä vaihdoimme puhelinnumerot. Avasin oven ja Eleanor katsoi minua huolissaan: "Mitä on tapahtunut Tanja?" ohjaan hänet sisälle ja menemme istumaan sohvalle. Ensiksi kerroin mitä äsken tapahtui, ja kerron nyt hänelle menneisyydestäni: "Siis, kun olin koulussa minulla oli monia ystäviä jne, yhä on, mutta juttelemme vain fb:n kautta ja no kaveripoikia/poikaystäviä minulla ei olekkaan ollut. He vain kiusasivat minua", Eleanor katsoo minua surullisena ja "hyökkää" halamaan minua. Halaan tietysti takaisin ja hän irroittautuu ja kysyy: "Miten he kiusasivat?" kerroin hänelle, että minua enimmäkseen pilkattiin, jos jouduin erilleen kavereista he veivät minut koulun taakse ja hakkasivat. Kotona väitin kaatuneeni tms, en ole kertonut vanhemmilleni, koska yksi kiusaajista oli ihastukseni. Hän pyysi jopa anteeksi aina: he lähtivät aina pois paikalta ja tämä poika tuli aina takaisin auttamaan. Silti tunteeni kaikkosi, kun hän jatkoi kaksinaamaisuuttaan loputtomiin! Sillon, kun kerroin hänelle, etten pidä hänestä enää hän vain hakkasi minut. Pojan nimi oli siis Justin. Ei Justin Bieber, vaikka jotkut häntä nimittelikin." minulla ei ollut muuta kerrottavaa oikein. Sitten Eleanor nousi: "Voin keittää teetä niin jutellaan lisää", hymyilin ja kerroin mistä hän löytää kaiken tarpeellisen.

Zaynin näkökulma:
"P-p-pojat..." se "soi" päässäni. Yritin piirtää, että pystyisin keskittymään johonkin muuhun, mutta huomasin piirtäneeni Tanjan puun takana itkemässä. Käänsin vihkoni sivua ja piirsin jotain muuta: tatuointeja, joita voisin joskus harkkia ottavani. Hetken päästä Louis tuli koputtamatta huoneeseeni: asumme siis kaikki viisi samassa kämpässä, vaikka emme olekkaan aikuisia, mutta kaikkien vanhemmat olivat päätyneet tälläiseen ratkaisuun, kun he olivat aina reissussa. Näin pystyimme pitämään toisistamme huolta: "Voitko tulla nyt alas, meillä olis vähä kysyttävää", olin hieman ihmeissäni ja kävelin hänen perässään alas.

 Jos ihmettelette miksi he eivät tule bussilla kouluun: syy on se, että heillä on mopot. Hienotkin sellaiset, tai no Harrylla on skootteri. Kuitenkin...Istuin keittiössä jakkaran päälle ja pojat seisoivat kaikki edessäni: "Mitä tää meinaa?" Harry näyttää puhelimellaan kuvaa, jossa juoksen metsään, ja toisessa kuvassa Tanja itkee.. klup, miten he olivat nuo saaneet: "Mitä sä oot mennyt tekemään?" Liam kysyy huolissaan: "Et viitsis olla Tanjalle noin ilkee, se on tosi mukava! Ei sitä kuulu kiusata!" Niall huudahti suutuksissaan. Liam rauhoitteli Niallia ja lopulta sain puheenvuoron: "En tehnyt mitään!" huudahdin ja menin olohuoneen sohvalle suutuksissani.

Harry tulee luokseni: katsoo vihaisena ja nostaa rinnuksista ylös: "Mitä sä teit?! Ei tytöt turhaan itke!" hän murahtaa. "Ei kuulu sulle!" silloin Harryn silmissä kasvaa viha: "Harry? Harry??! Ai saatana! OOTKO SÄ TULLUT HULLUKS?!" huudan ja saan vain toisen iskun kasvoihin: "Tyttöjä ei saa kiusata!" lopulta Liam tulee väliin, mutta ei se auta: Harry pudottaa minut sohvalle ja tyrkkäisee Liamin pois tieltä ja lyö vielä kerran kasvoihin: "Et tee mitään enää Tanjalle, onko selvä?!" hän huudahtaa ja lähtee ulos. Pojat hakevat minulle jäitä, jotta voisin painaa lyöntikohtaan: "Harry ei ole koskaan ollut noin vihainen!" Niall huudahtaa kauhistuneena. Kaikki ovat Niallin kanssa samaa mieltä. Harry on joko ihastunut, tai haluaa saada ystävän. Toivottavasti se on se toinen, tai siis ei.. ihan sama minulle.. eikun? Minä vihaan minun tunteitani, en tiedä mitä haluan tai mitä en halua! Tulen itsekkin kohta hulluksi!

**
Joo nyt tuli hieman pidempi luku :D Toivottavasti piditte ;) Kommentoikaa ja liittykkää lukijoiksi, jos tarina miellyttää. Tässä vielä kuva: