First love part. 32
9 kuukauden kuluttua...(Olga) Olimme sairaalassa Eerikan kanssa, saisimme tänään lapsemme. Minä Harrylle ja Eerika Liamille. Meille kerrottiin sukupuolet, minä saan pojan ja Eerika tytön. Olemme miettineet lapsille nimiä, mutta pää lyö tyhjää. Sitten alkoivat supistukset, Harry auttoi minua, koska ne olivat todella kivuliaat. Sitten lääkäri tulikin, ja kivut loppuivat. Sitten tämä naislääkäri sanoi:
lääkäri: "Nyt on aika mennä synnytysosastolle." katsoin Harrya kohti ja hän hymyili ja suuteli minua. Sitten lähdimme kohti synnytyssalia. Minua jännitti, vaikka ultrassa sanottiinkin vauvan olevan terve.
(Eerika) Minun lapseni ei millään halunnut tulla pois. Olga oli lähtenyt jo tunti sitten, minua hieman harmitti, koska olisin halunnut vauvani syntyvän ensin, mutta ei ole mitään kiirettä. Liam oli hieman hermostunut, koska hän kysyi koko ajan tarvitsenko jotain tai muuta vastaavaa. Sanoin aina, että en tarvitse. Sitten lääkäri tuli luoksemme:
lääkäri: "Sinulla on kovat hermot, katsotaanpa mitäs tälle tytölle kuuluu." sitten hän tutki, Liam oli minun vieressäni, ja piti kädestäsi kiinni. Sitten lääkäri sanoi:
lääkäri: "Tytön tulo kestää vielä kauan. Voi kestää vielä päivän." katsoimme Liamin kanssa toisiamme ja huokaisin:
minä: "Oletko tosissasi?" lääkäri nyökkäsi ja lähti. Kello oli jo paljon ja minua alkoi väsyttää. Nukahdin, ja Liam nukahti minun viereeni. Olimme hetken nukkuneet, kun Harry tuli huutaen meidän huoneeseen:
Harry: "Sain lapsen! Minä olen isä!" heräsimme todella nopeasti, ja Liam lähti Harryn kanssa katsomaan vauvaa. Minä en halua lähteä vielä, koska pelkään, että jotain pahaa käy muuten. Hetken päästä minua alkoi todella paljon sattua vatsasta ja en voinut tehdä mitään...
(Harry) Olga oli sängyllä kädessään pieni kääryle, joka oli kiedottu siniseen liinaan. Emma istui sängyn päädyssä ja muut pojat olivat sohvalla, joka kuului yksityiseen huoneeseen. Vauva oli ihana, vaikka se nukkui:
minä: "Mikä sopisi sen nimeksi?" Olga mietti hetken ja ehdotti:
Olga: "Sopisiko.... ?"Olga kuiskasi nimen, koska ei halunnut muiden tietävän nimeä vielä. Hymyilin ja vastasin:
minä: "Se sopii loistavasti!" hymyilimme, ja suutelimme, annoin pikkupojalleni pusun otsalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti