First love part. 38

First love part. 38

Aamulla:
(Eerika) Heräsin ja nousin ylös, menin peilin eteen ja katsoin hiuksiani. Ne olivat ihan sekaisin ja unohdin eilen pestä meikkini. Harjasin hiukseni ja laitoin nutturalle. Meikkeihin en jaksanut edes tehdä mitään. Vaihdoin vaatteeni, laitoin siis samat vaatteet, kuin eilenkin. Lähdin pois Liamin huoneesta, hän oli lähtenyt jo, menin portaat alas ja näin Emman keittiössä.
minä: "Missä on muut?" hän nosti päänsä ruuastaan ja kohautti olkapäitään.
minä: "Eikö ruoka maistu?" hän nyökkäsi:
Emma: "Ei tee oikein mieli, kun poikaystävä ei voi kertoa missä hän oikein on, ja Olga ei ole vielä soittanut, jos kaikki on kunnossa..ei, kun ainiin hänen puhelinhan meni rikki siinä.."  huokasin ja sanoin:
minä: "Voimmehan mennä sairaalaan itsekkin, katsomaan mikä on Olgan tila. Oletko muuten syönyt oikein kunnolla viime päivinä, näytät..laihtuneen aika paljon." sanoin kauhuissani.
Emma: "Ööh..kyllä oon syönyt, ja liikkunut, mutta e-ei mul oo mitään hätää." hymyilin ja menin hakemaan itselleni muroja.

(Emma) Äh, en halua huolestuttaa Eerikaa. Minä olen laihtunut siis, hyvä! Painoni oli noussut kamalasti Irlannissa, kun Nialler tuputtaa koko ajan ruokaa. Ymmärrän tietenkin sen, koska hän on sellainen ruoka-monsteri. Voi minulla on häntä ikävä, koska hän ei vastaa edes puheluihini. Päätin laittaa hänelle viestin:
v: "Hei, onko kaikki ok? Missä oot, mikset vastaa mun puheluihin? x" sitten lähetin sen. Katsoin ruokaa pöydällä ja päätin heittää sen moskan pois. Päätäni särki, mutta ei muuta. Otin päänsärkytabletin, ja  menin heitin ruuan pois. Eerika katsoi kysyvästi:
Eerika: "Miks nyt hyvää ruoka heität roskiin, olisin voinut vaikka sen syödä, jos sulle ei kelvannut." pyörittelin silmiäni ja lähdin olohuoneeseen. Puhelimeni alkoi piristä tekstiviestin merkiksi, toivoin, että se olisi Niallerilta, mutta se olikin Harrylta.
v: "Moi, Olga on kunnossa. Selvittiin säikähdyksel, miks Niall ei vastaa puhelimeen? Olin hotellissa yön, koska lähdin aika myöhään sairaalalt. Kerron kaiken myöhemmin x" hymyilin ja huusin:
minä: "Olga on kunnossa!" kuulin tuolin kaatumisen. Menin nopeasti keittiöön. Siellä Eerika oli maassa, ja nauroi.
Eerika: "Ei saa tuolla tavalla säikytellä!" autoin hänet ylös ja hän nosti tuolin takaisin pystyyn. "Voidaan mennä siis sairaalalle. Menen vain käymään suihkussa." hymyilin ja hän lähti. Minua huolestutti, minne pojat on kadonneet?