First love part. 19

First love part. 19

(Emma) Olimme jo tulleet kotiin aikoja sitten, ja Olga pelasi kännykälläni jotain pallopeliä. En tajua, miksi edes latasin sen, aivan turha! Kohta hän puuskahti ja sanoi
Olga: "Ei..ei EIIIIIIIIIIII!!" käännyin hämmilläni häneen päin ja hän alkoi selittämään, että hävisi. Puristin vain päätäni ja naurahdin. Kello oli vasta kolme, ja Olga:n yllätykseen on enää pari tuntia. Kävelin huoneeseeni ja hain meikkipussini. Menin vessaan peilin eteen ja sanoin:
minä: "Mitä nyt teen? Hiukset ovat kamalat, silmämeikit levinneet ja no huulipunaa ei ollut. Pesin kasvoni mustista meikeistä, ja ajattelin ottaa rentouttavan suihkun, jotta unohtaisin päivän murheet hetkeksi.

(Olga) Emma oli ollut jo aika kauan suihkussa, ja aloin huolestua. Kello oli neljä, ja Emman suihkukäynnit kestää yleensä VAIN viidestä-kymmeneen minuuttia. Nyt hän oli ollut jo hetkinen..45 minuuttia. Nousin ylös ja kävelin vessan ovelle. Koputin siihen, eikä tullut vastausta, joten uskalsin mennä sisään. Avattuani oven aloin kiljumaan, niin paljon, että en varmaan koskaan ollut niin paljon kirkunut. En saanut happea, juoksin äkkiä suihkun luokse Emman viereen.

(Harry) En ole nähnyt Olgaa yhteen päivään, ja se tuntuu kamalalta, mutta en halua pilata yllätystäni. Toivottavasti hän pitää siitä, koska nyt olen saanut jo ostettua koristeet ja ruuat. Pojat lupasivat auttaa tavaroiden laittamisessa. Ainiin viltti, mistä minä sen löydän? Kävelin ristiin rastiin, kunnes näin, jonkun kaupan, jossa näytti olevan myynnissä jotain peittoja ja vilttejä. Kävelin sinne, ja ostin yhden suuren turkoosin viltin. Se oli ihanan pörröinen, eikä ollut kalliskaan, vain 15 puntaa. Päätin lähteä kotiin, koska nyt täytyy löytää asu. Onneksi pukukokoelmani on niin suuri, ettei tarvitse ostaa mitään! Kotona pojat auttoivat ostoksissani, ja kerroin heille minne vie ne, ja koska.
Niall: "Minne vien nämä karkit..mm.. hyviä!" virnistin ja sanoin:
minä: "Niall, äläs syö niitä! Vie ne kulhoon ja sulata, vaikka mikrossa, ok?" ja hän nyökkäsi vastukseksi.
Zayn: "Menemme Louisin kanssa kokoamaan tämän pöydän. Katolle, vai?" nyt minä nyökkäsin vastaukseksi, siitä oli tullut tavallinen tapa vastata.
Liam: "Minulla on menoa, mutta tulen sitten. Soittakaa, tai ei laittakaa viestiä ok?" mumisimme jotain vastauksesi, ja Liam juoksi ulos, kengät jalassa, ja takki auki. Mihin hänelle tuollainen kiire oli? No nyt täytyy kuitenkin keskittyä tähän. Aivan melkein unohdin, menin koneelle ja ostin itse Olgan yllätyksen.

(Liam) Minun pitäisi mennä käymään maksamassa, meidän kämpän vuokra, ja koska olen meistä "aikuismaisin" minut laitetaan asialle, mutta muistutetaan LIIAN myöhään. Nyt on vielä hieman aikaa, mutta matkaan menee tosi kauan aikaa, koska kiinteistövälitysfirma haluaa rahat käteisenä. Nythän kuuluisi maksaa vuokrat netissä, mutta tämä firma ei luota nettiyhteyksiin. Onhan kyseessä paljosta rahasta. Luulen, että meidän poikien kämppä on varmaan kallein, koko heidän firmansa asunnoista. Työnsin oven auki, ja en tietenkään katsonut jalkoihini, ja kaaduin lattialle, kaataen jonkun naisen myös. Kengännauhat auki, tyypillistä minulle, miksi juuri nyt? Sitten nousin punaisena ylös:
minä: "O-olen tosi pahoillani, anna kun autan." sitten huomasin naisen olevan Eerika, hän oli todella erillainen, kuin ensimmäisellä kerralla tapasin hänet. Juu, kyllä olin hänen kanssaan treffeillä, mutta siihen se vähän jäikin. En ole ehtinyt pitää yhteyttä melkein lainkaan. Hänellä oli hiukset ponihännällä, valkoinen kauluspaita, korkeavyötäröinen hame, se oli sellainen musta, joku muotihame, en ole varma. Aurinkolasit olivat hänen työpöydällään, jalassaan oli piikkikorkkarit, mustat sellaiset. Autoin hänet ylös ja hän valitti nilkkojaan, no ei se kylläkään ole ihme, jos piikkikorkkareilla kaatuu. Vein hänet työpöydän ääreen istumaan, ja kysyin hänen kollegaltaan:
minä: "Olisiko jotain kylmäpussin tapaista?" nainen kävi hakemassa, ja ojensi minulle. Onneksi paketti oli jo pyyhkeen sisällä. En halua aiheuttaa hänelle paleltumaa. Laitoin jääpussin nilkan päälle, ja sanoin:
minä: "Pidä sitä siinä n. 5 min, ja ota pois." hymyilin ja hain vuorolapun. Onneksi edelläni oli pari nuorta ja yksi vanhus, jotta Eerika ehti pitää pussia hetken aikaa. Elisabethiksi esittäytynyt nainen oli Eerikan pomo, ja hoiti kaikki asiakkaat, kunnes Eerika tuli takaisin, ei jalkaan koskenut enää, koska kävely ei haparoinut, ja hän..hän hymyili minulle. Hoidin asiani, ja pyysin häntä tulemaan luokseni joku päivä, jotta voisi esitellä hänet muillekkin. Lähdin kotia kohti iloisin mielin, vaikka Harry:n yllätykseen olisi enää puolituntia aikaa! Juoksin kotimatkan, mutta päästyä ovesta sisään näin masentavan näyn.