First love part. 1

(Emma)Katselin ravintolan seinällä olevaa kelloa. Onko kello jo kuusi? Join lasin vettä ja nousin ylös tuoliltani, kun nousin tönäisin vahingossa pojan, joka käveli nopeasti ohi. Lensin pojan päälle ja nousin ylös:
minä: "Olen tosi pahoillani, en tiedä mikä muhun meni.." sanoin ja autoin pojan ylös.
poika: "Ei se mitään." poika vastasi, ja kun katsoin poikaa tarkemmin tajusin. Poika johon juuri törmäsin oli Niall Horan, maailman tunnetuimman poikabändin jäseneen:
minä: "He-he-hetkinen.. oletko sinä? en saanut ääntä kurkustani enää.
Niall: "Juu olen Niall Horan." poika sanoi minulle. Miten tämä voi tapahtua näin? Törmäsin maailman söpöimpään poikaan koko maailmassa. Sain ääneni takaisin ja sanoin Nialli:lle.
minä: "Mun täytyy lähtee, kun kello on jo noin paljon." sanoin, vaikka äänestä huomasikin, että olin pettynyt.
Niall: "Voin saattaa sinut, mutta kerro ensin missä asut? Niall sanoi minulle, ajattelin, että hän haluaa vain olla ystävällinen.
minä: "Asun tuolla kerrostalon lähettyvillä." osoitin sormellani ikkunasta mistä näki suuren kerrostalon kaukana ravintolalta.
Niall: "Selvä, oletko valmis lähtemään?" hän heilautti hiuksiaan, ja tunsin itseni sulavan, kun tunsin pojan katseen. Hänellä on ihanan siniset silmät, miten tämä voi olla totta?
minä: " Juu olen, käyn vain kassalla maksamassa ruokani." kaivoin jo lompakkoa taskustani, kun poika näytti torjuvalta.
Niall: "Ei käy, minä maksan." hän väläytti ihanan Golgate-hymyn. En välitä, vaikka Niallilla onkin raudat, hän on silti hauska ja mukava, muuta en oikeastaan sitten tiedäkkään. Niall lähti kävelemään kassalle, ja maksoi ostoksen, ja näki kuinka kärsin kantaa laukkuani.
Niall: "Oletko varma, että jaksat kantaa tuon laukkusi, jossa pn luultavasti pelkästään kiviä?" en voinut sille mitään, mutta naurahdin ja Niall hymyili takaisin.
minä: "Ei kyllä minä tämän jaksan, en halua, että luulet minun olevan jokin prinsessa ja sinä palvelijani." hymähdin ja lähdimme ulos. En tajunnut, että oli jo näin kylmä, kun ilta oli alkanut hämärtyä. Oli kyllä onni, että asun jo omassa kämpässä, ettein ole kotiintuloaikoja, olenhan jo 20-vuotias. Niall huomasi, että olin kylmissäni, koska huuleni olivat ihan siniset ja kädet olivat ihan jäässä. On syksy, mutta keli oli, kuin keskitalvella. Päivällä lämpöä oli +15 astetta, joten minulla oli vain farkut ja ohut huppari, mutta tuntui kuin keli olisi ollut nyt -15 astetta.
Niall: "Tässä, en halua, että jäädyt tänne." hän otti takkinsa pois, ja laittoi sen minun päälleni. Hänellä oli myös kylmät kädet, koska ei hänelläkään ollut hanskoja kädessään.
minä: "Kiitos paljon Niall." sanoin ja katsoin Niallia silmiin.
Niall: "Kutsu minua Nialleriksi." hän sanoi ja otti kädestäni kiinni.