Gracen näkökulma:
"Älä tee sitä!" käännyin katsomaan varovasti, sillä olisin voinut pudota jo säikähdyksestä. Sormissani oli erittäin kova kipu, en tuntenut niitä. Hanskat, kun olivat menneet rikki. Poika joka oli käskenyt minun olla hyppäämättä alkoi lähestyä minua.
Hän oli minua huomattavasti pidempi, tumman ruskeat hiukset, ruskeat silmät ja säikähtänyt ilme kasvoillaan. "Tule pois sieltä, ole kiltti", poika sanoi varovaisesti ja ojensi kätensä minulle. "Sori, mun on pakko tehdä tämä" sanoin ja näin pojan olevan kylmissään, Hollisterin huppari oli kiedottu nopeasti t-paidan päälle ja jalassa hänellä oli farkut sekä tennarit, jotka oli vain nopeasti potkaistu jalkaan. Hän ei tainnut olla köyhä, vaatteiden perusteella. "Miksi sun täytyy tehdä tää?" hän kysyi yhä varovaisella äänellä. "Ei minulla ole enää ketään tai mitään" kerroin totuuden, sillä tämä olisi varmaan viimeinen kerta, kun näkisin tämän pojan. Oloni alkoi mennä vain huonommaksi, kun kylmä tuuli alkoi vain mennä pahemmaksi ja käteni alkoivat vapisemaan.
Poika otti tukevan otteen kaiteesta ja nosti itsensä sen yli, vaivattomasti. Katsoin hänen hiuksiansa, jotka olivat menneet aika sekaisin, mutta ne olivat silti ihan hyvännäköiset. Poika katsoi minua kohti, kun oli saanut itsensä turvallisesti kaiteen ulkopuolelle. "Aloitetaan alusta" poika totesi, hänen äänessä oli nyt hieman itsevarmuutta ja vahvuutta. "Mun nimi on Liam Payne" hän hymyili ja katsoin häneen kohti ja sanoin: "Mun nimi on Grace Ronstar" hymyilin ja Liam katsahti nopeasti maisemia. "Oon nähnyt sut täällä aika montakin kertaa" katsoin hieman pelästyneenä häntä ja Liam vain naurahti: "Mä asun tossa tien toisella puolella olevassa kerrostalos, ikkunasta näkee tänne varsin hyvin"
Hetkeen hän ei sanonut mitään, joka sai oloni kiusalliseksi. "Miks sä halusit hypätä?" Liam rikkoi hiljaisuuden, ja katsoin jalkojani ja maisemaa, katsetta en pystynyt kohdistamaan poikaan, pieni häpeä sai oloni vain entistä enemmän kiusaantuneen. "Mulla vaan ei oo tulevaisuutta" totesin hieman surullisena. "Kuinka niin?" Liam kysyi ihmeissään ja huomasin kuinka hän tuijotti minua. Katseeni pidin silti maisemissa ja erittäin kuluneissa jalkineissani: "Mulla ei oo varaa asua missään, mun kaikki sukulaiset asuu ties missä, mun vanhemmat ja sisko-" en saanut sanottua mitään. Kyyneeleet alkoi valua poskilleni ja pieni nyyhkytys myös, en antanut Liamin olon vaikuttaa miten reagoisin, kun puhuisin rakkaistani: "Ne on kuollu, kauan aikaa sitten" lisään ja pyyhein kyyneleet nopeasti hupparini hihan resoriin, katsahdin nopeasti Liamiin ja näin kuinka hän lähestyi minua ja otti kädestäni kiinni: "Musta tuntuu, että sä tarvitset jonku kenelle avautuu, mä voin kuunnella" Liam sanoi ja irroitti lämpimän kätensä omastani ja katsoin häntä hieman hämilläni: "Miksi?" kysyin ja hän sanoi: "Mä en tiedä, jotenkin mulla on vain sellainen olo, että haluan auttaa sua" hän hymyli ja hymy tarttui huulilleni.
"Niin, sä sanoit ettei sulla ole varaa asua missään, asut siis kadulla vai?" nyökkäsin vastaukseksi. "Onko sulla töitä?" hän kysyi ja vastasin: "Olen uimahallilla töissä ja saan sieltä kyllä niin huonoa palkkaa, että sillä saan lämpimän aterian pariksi päiväksi, mutta ei muuta" Liamin ilmeistä oli vaikea lukea, miten hän sisäisesti tämän kaiken otti. "Mitä jos-" hän aloitti ja katsahdin häneen kohti, pelko laiturilta putoamisesta oli suuri, sillä lankku jonka päällä seisoimme ei todella ollut kovin kestävän näköinen. "Mitä jos tulisit minun kanssa työskentelemään yhteen kenkäkauppaan? Sinne haetaan nuorta verta, ja kaupan omistaja on itse jo niin iäkäs, että luultavasti antaa johtaja asemansa pois aika pian" mietein hänen tarjoustaan. "Hygieniasta ei ole huolta, sinä muutat luokseni, jos kaltaiseni muukalaisen seura kelpaa" hän ehdotti ja aloin miettiä tätäkin tarjousta. "Paljonko sieltä saa palkkaa?" kysyin ja hän ei osannut vastata: "Itse saan 500-800e kuukausipalkkaa, mutta en oikeastaan tarvitse enempää, pärjään sillä ihan hyvin, mutta olen ollut siellä jo monta vuotta töissä, joten en tiedä mitä harjoittelija saa" nyökkäsin ymmärrykseksi. "Mä mietein sun asuntotarjousta, ja voisin mä tulla asumaan, mutta mä en tunne sua, kun tavattiin tänään vasta ensimmäistä kertaa" vastasin rehellisesti ja hän nyökkäsi ymmärtävästi.
"Asun A-rapussa, ja 3. kerros, tiedät sitten mistä löydät minut, jos mielesi kääntyy"
Kova tuuli alkoi mennä nenääni ja sai aikaan hirveän aivastuksen, huono tasapainon omaavana horjahdin, liukastuin pienen kohtaan mustaa jäätä, joka sijaitsi jalkani vieressä ja tunsin kuinka putosin: "Grace!" säikähdys ja pelko kuului Liamin äänestä ja viimeinen tunto oli, kun jalkani läpäisi ohkaisen jääkerroksen ja kylmä vesi ympäröi kehoni.
//Ajattelin kirjoittaa Liamin näkökulmasta seuraavassa osassa ja kuinka hän käsitteli tämän kaiken, sekä mitä Liam tekee kun Grace horjahtaessaan putoaa jäiseen mereen.
