We will always be different ~ 10

Niallin näkökulma:
 Istuin sänkyni vieressä, päässäni pyöri jokin outo tunne, jota en osannut selittää sanoiksi. Ajattelin Jennaa, enkä tiennyt miksi. Oloni oli outo, mutta en tiedä miksi. Olisinkohan saanut jotain tunteita Jennaa kohtaan? En, kai vai onko rakastuminen tälläistä? Ei hän voisi minusta koskaan pitää, olemme täysin toistemme vastakohdat.

Sekä se kesän tapaturma ilmestyi päähäni. Se mies, suljin silmäni ja näin kuinka tämä vihainen mies huitoi hädissään, ja minä työnsin käsilläni miestä pois lähettyviltäni. Lopulta, kun miehen ote rentoutui tajusin miehen hukkuvan, jos hän ei pääse ottamaan henkeä, ja niin mies menetti henkensä, minä puolustin itseäni. Jenna ei tiedä tästä mitään, jollei Louis ole hänelle kertonut.

Ei kai, jos ei ole minullahan voisi olla ehkä mahdollisuus, mutta Jenna on kiinnostunut nörteistä, tai niin ainakin olen saanut käsityksen. Hieroin hiuksiani hermostuksissani. Katutappelut alkoivat tulemaan myös mieleeni, kuinka yöllä väitin lähteväni lenkille, mutta oikeasti menin kaupungille pyörimään ja haastamaan riitaa, yleensä voitin, paitsi sen yhden kerran. Olen kerran hakannut yhden tytön paskaan kuntoon, mutta sen jälkeen sain hänen poikaystävältään niin pahasti turpaan, että olen lopettanut katutappelut, vaikka välillä tekeekin mieli mennä haastamaan riitaa, siksi vittuilenkin Jennan kaltaisille nörteille.

Aina minä olen jotain huulta heittänyt, mutta nyt viime vuoden ajan olen oikein olan takaa, nyt kyllä kaduttaa, vain Jennan kohtaalla, hänestä olen löytänyt jotain niin erilaista. Voiko kyse olla siitä, että kun olemme niin erillaisia: Hän opiskelee ja on se "kiltti tyttö" ja minä taas se "pahis"? Voisiko se olla se mikä meitä yhdistäisi. Hän ei ole kylläkään antanut mitään positiivisia väreitä takaisin, pakkeja aina toisensa perään. Minun täytyy käydä nukkumaan, jotta saisin edes hieman selkoa tästä kaikesta, jos edes minun ja Jennan välillä olisi edes mahdollisuus olisin todella onnellinen.

Jennan näkökulma:
En ollut varma miten minun pitäisi tästä asiasta reagoida. Niall oli tappaja. Hän oli tappanut ihmisen, miten ja miksi? Pyörein ympäri taloani ja yritin löytää porsaanreiän asiasta. Olen liikkunut tappajan kanssa, se kuullostaa kauhealta. Kesken pyörimiseni oveeni koputettiin, säikähdin todella pahasti, että suustani pääsi kiljaisu. Kävelin peloissani ovelle ja katsoin ovisilmään: Louis! Avasin oven ja Louis näytti pahoittelevalta: "Miksi et kertonut minulle tuota aiemmin?" hän tunki sisälle ja istahti läheisen sohvan käsinojalle istumaan: "Mä olen tosi pahoillani, mä en tiennyt, että sä olisit kiinnostunut Niallista, kun luulin et meidän välil olis jotain tai-", hän selitti ja hieroi niskaansa kämmenellään, hän tekee niin aina, kun on hermostunut: "Mitä sä tolla tarkoitit, että meidän välillä olisi jotain?" sivuutin Niallin ja kaikki tunteeni häntä kohtaan: "Siis, kun tota äh-", hän selitti ja nousi ylös. Hänen poskensa alkoi hieman punottaa, ja hymyilin leveästi. Hän lähestyi minua, ja kietoi kätensä alaselälleni. Ajattelin, vain niitä kaikkia vuosia, niitä 4 vuotta, joiden aikana tästä olin haaveillut. Huomasin pojan pelon sinisissä silmissään, tai jännitys. Kiedoin käteni hänen niskansa taakse ja hän suuteli minua. Suuteli minua.

We will always be different ~ 9

(A/V)  Pahoitteluni viivästyksestä :( on ollut kiireitä!! Sain viime luvun kommentissa tietää, että olen itsekäs kun kirjoitan omaan blogiini, minun nimisen ja näköisen päähenkilön. Pahoitteluni vain, mutta kukaan ei ole koskaan kirjoittanut Jiall-fanictia minulle, joten päätin tehdä itse, ei tässä ole mitään muuta totta, kuin se, että nimeni on siinä, joten jos ei huvita lukea Jiall-fanfictia, niin ei tarvi, mutta älä hauku itsekkääksi, jos en aina halua kirjoittaa muista fanficteja, kun niitä olen tehnyt jo kaikki edelliset.


Niallin näkökulma:
Kannoin raskasta kassiani olallani, kohti autoani. Hiukseni olivat hieman märät, kun kävin salilla suihkussa. Päälläni oleva harmaa t-paita sai myös osakseen kosteutta, kiitos sateen. Kun pääsin liukuovista pihalle, oli alkanut sataa. Joten jouduin juoksemaan autolleni painavan kassini kanssa. Avasin ovet nopeasti ja heitin salikassin pelkääjänpaikalle. Laskin katseeni rattiin ja mieleni teki hakata päätäni siihen. Tunsin itseni hölmöksi, kun olin käyttäytynyt niin kusipäisesti Jennaa kohtaan, mutta en vai voi sille mitään, etten halua avautua hänelle tai kenellekkään muullekkaan. Äitini haluaisi jutella, mutta minä en. Nostin katseeni takaisin eteenpäin ja sama Jennan näköinen tyttö juoksi nokkapeltini edestä. Oikeastaan ei hän edes näyttänyt Jennalta, kun nyt ajattelee.

Sade oli alkanut tulla pahemmaksi, aina mitä lähemmäksi saavuin kotiani. Kun avasin autoni oven kotipihassani, kuulin ukkosen jyrisevän. Juoksin nopeasti sisälle, etten kastuisi enempää. Avasin ulko-oven ja jätin kenkäni eteiseen, koska ne olivat litimärät. "Tein lämpimiä voileipiä, jos maistuu", kuului tuttu huudahdus keittiöstä. "Joo maistuu", sanoin ja menin syömään muutaman leivän.

Makasin taas sängylläni ja ajattelin kaikkea, mitä tapahtui viime kesänä. Se mies oli sellainen, kun minä halusin olla, mutta nyt, en halua olla hän enää. Puristelin päätäni, kun muistelin sitä rantaa. Sitten päähäni nousevat Louisin sanat, jostain kaukaisuudesta: "Sun täytyy rauhoittuu Niall, et sä ole tuollainen oikeasti" kun nyt miettii hän on ollut oikeassa aika monessakin asiassa, ja kaipaan meidän yhteistä aikaamme, vaikka kyllähän minulla Harrynkin kanssa on välillä ihan hauskaa, mutta ei se enää iske yhtä paljon kuin alkuaikoina.

Jennan näkökulma:
Istuskelin syvennyksessä, jossa on ikkuna. Olin laittanut siihen pienen penkin, johon voi istua ja ihailla maisemia. Tunsin, kuinka häpeä loisti kasvoistani, miksi minä menin utelemaan Niallilta sellaista, häntä ei kiinnosta mitä minä tunnen, kun muistellaan hän on varmaan täysin samanlainen kuin ketä tahansa poika, joka haluaa vain päästä tyttöjen pöksyihin. Pisarat iski vasten ikkunaa ja kuulin ukkosen jyrähtävän kauempana, päätin mennä pois ikkunan luota.

Harjasin hiuksiani, kun ne olivat hieman takkuuntuneet päivän aikana. Kännykkäni housuni taskussa värisi ja katsoin, keneltä olisin saanut viestin. Se olikin viesti Facebookissa, joku oli laittanut viestin sinne. Klikkasin älypuhelimeni näyttöä puhekuplan kohtaalta, ja tunsin kuinka kylmä viima läpäisi kehoni, tekstissä luki: "Hei, Jenna. Sä varmaan ihmettelet Niallin käytöstä, mulla on siihen vastaus, se on tappanut ihmisen x Taylor". Hieroin hiuksiani, vaikka niiden takkujen selvittämisessä oli kulunut aikaa. Mitä? Miksi? Milloin? kysymykset pyörivät päässäni. Kuitenkin ryhdistäydyin ja tajusin, että jos tämä onkin jokin Taylorin tapa saada minut vihaamaan Niallia, kun olen alkanut välittää hänestä, aika paljonkin. Mutta miksi hän haluaisi minun vihaavan Niallia, luulin että tämä juttu oltiin jo selvitetty, joten päätin laittaa hänelle takaisin viestin: "Mistä sinä nyt tuollaista muka olet kuullut? o.o?" ja ei kauaa tarvinnut odottaa, kun näytössä luki kaksi sanaa, jotka saivat minut voimaan huonosti: "Louis kertoi". ja Taylor oli kertonut minulle Louisin ja Niallin entisestä ystävyydestä, joka oli rikkoutunut joidenkin henkilökohtaisten riitojen takia, mutta luulen, että me molemmat nyt tiedämme, mitä nämä: "Henkilökohtaiset riidat" olivat.